On tosiaan tullut tavaksi, että sanotaan totuuksia ilman lähdeviitteitä tai perusteluja, silloin on kyse mielipiteestä. Harmillista, jos arkikeskustelun tapa tulee mukaan myös asiantuntijoina pitämiemme ihmisten puheisiin. Media voi katsoa myös peiliin, sillä näyttää siltä, että tiukkeneva kilpailutilanne houkuttelee räväköihin otsikoihin ja sisältöihin.
Toimittajatkin haluavat usein aiheuttaa keskustelua käyttämällä osittain muunneltua totuutta otsikoinnissa. Tai jopa pahempaa. Tänä aamuna YLE aloitti taas tavalla, joka aiheutti aamupuuron syöntiin hetkellisen katkon. Uutinen sinänsä on jo julkaistu Hesarissa 30.10. jolloin Katja Jussilaa haastateltiin vaitöskirjansa julkaisusta. YLE: llä oli ehkä puutetta koulu-uutisista, ainakin semmoisista joilla saa huomiota... Linkki
Kyllä on laitettu mutkat suoriksi otsikossa ja sisällössä. Vähän harmittaa jos haastateltava on oikeasti sekoittanut tieteellisen faktan ja omat mielipiteensä. Ei tietääkseni ole mitään tieteellistä näyttöä erilaisten tilojen aiheuttamista diagnooseista. Jos semmoista löytyy, muutan käsitystäni. Jokainen opettajana toiminut on voinut havaita, että perinteinenkin, suljettu luokkatila ja suuri ryhmä voi olla herkästi häiriintyvälle oppilaalle hankala paikka keskittyä.
Koulutilojen suhteen ovat termitkin ihan sekaisin: avoin opetus, avoin oppimisympäristö, avokonttori, avoin tila, suurryhmäopetus ja joustavat oppimisympäristöt sekoittuvat jatkuvasti keskenään. Näyttää siltä, että keskustelukulttuurissa ei haeta yhteistä ymmärrystä vaan vastakohtia. Siten löytyy harvoin hyviä ratkaisuja. Haastateluun saatu lastenpsykiatrian erikoislääkäri Anita Puustjärvi käytti termiä avokonttori, ainakin Ylen mukaan. Siitähän ei voi olla kyse, kun suunnitellaan monimuotoisia oppimisympäristöjä. Konttori ei ole koulu. Eikä mitenkään voi tietää vielä miten uudenlaiset tilat vaikuttavat (ilman tutkimusta), ne ovat muutenkin keskenään hyvin erilaisia, toisin kuin usein käytäväkoulut.
Itse käytän mieluiten termiä joustava opetustila tai joustava oppimisympäristö jos pedagogiakin on jo mukana. Se voidaan nähdä suljetun luokkatilan ja käytäväkoulun vaihtoehtona. Tärkeintä on huomata että pedagoginen ote muuttuu, jos tila muuttuu.
Uudenlaiset koulutilat herättävät keskustelua ja sehän on hyvä. Keskustelusta on hyötyä, jos osallistujat tuntevat aiheen. Pitäisi käydä katsomassa erilaisia tiloja, kuunnella käyttäjien kokemuksia ja tutustua opetussuunnitelman tavoitteisiin. Tilat määrittelevät usein sen, millaista toimintaa ne parhaiten tukevat. Suunnittelu ja pedagoginen kehitystystyö, yhteisvoimin on tärkeässä roolissa kun luovutaan käytäväkouluista. Eihän tila sinänsä tee vielä mitään, vaan siellä toteutuva toiminta. Häiriintyvälle oppijalle voi löytyä hänelle/ryhmälle hyvin sopiva soppi, kun oppilaat voivat hakeutua erilaisiin työtiloihin. Kannustava keskustelu tuottaa enemmän kuin yksinkertaistava kritiikki.
Käytäväkouluissa voi olla ihan loistavaa pedagogiaa kuten uudenlaisissa joustavissa tiloissa. Uskon sellaisiin tiloihin, joissa voidaan lisätä organisoitua vuorovaikutusta, sekä opettajien että oppilaiden osalta. Ihan parasta tässäkin olisi, jos on mahdollista vierailla erilaisissa kouluissa ja keskustella opettajien ja oppilaiden kanssa. Käyty on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti