Keravalla muokataan luokan rakennetta

Tästä piti kertoa. Kyllä olemme kotona olleet niin iloisia siitä, mitä Keravan kouluissa tapahtuu! Siellä on opetussuunnitelmatasolla määritelty, että luokkien sosiaalista rakennetta lähdetään ohjaamaan. Olen kyllä jo vuosikausia ihmetellyt, että miksi ei niin tehdä? Kun opetetaan kerran muitakin tietoja ja taitoja, niin miksi ei ohjata toimimaan turvallisesti ja tuottavasti yhdessä? Sehän ei ole itsestään selvä taito, kuten helposti huomaamme arjessa. Nyt tuntuu, että omasta työurasta jää jälki, joka edelleen kehittyy. On mahtavaa, että voinut olla mukana kehittämässä pienryhmärakennetta!

Varmaankin luokat ovat aikoinaan toimineet opettajan auktoriteetin alla. Pienemmissä kouluissa oli myös ennen pysyvyyttä, jolloin oppilaat tunsivat opettajan ja opettaja oppilaansa, heidän perheensäkin. Yhä suuremmissa nykykouluissa eivät opettajat tunne samalla tavalla oppilaita, ja paljon jää huomaamatta. Oppilaat eivät välttämättä saa suuressa koulussa rakennettua omaaa turvaverkkoa, koska se ei ole useinkaan sama kuin kotipiirissä. Niinpä tarve ohjata luokan sosiaalista rakennetta on yhä suurempi.Turvallisuus kun on kaiken oppimisen edellytys. Ilman sitä ei jakseta innostua ja keskittyä oppimiseen.

Suuri jäsentymätön ryhmä on lauma, jossa vihamieliset tunteet vahvistuvat nopeasti. Se ei myöskään pitkään etene yhteisen tavoitteen suuntaan. Suurryhmää johdetaan edestä jatkuvasti, koska ilman vahvaa johtajuutta se hajoaa ja kadottaa päämääränsä. Toisaalta suurryhmässä yksilöt passivoituvat, eivätkä opi itsenäiseen toimintaan. Nykyaika vaatii, että osataan oppia ja toimia pitkälti oma-aloitteisesti.

On siten monia syitä siihen, että luokka (suurryhmä) jaetaan ohjattuihin pitkäkestoisiin pienryhmiin, joissa voidaan käydä ryhmän kehitysvaiheet läpi ja saavuttaa tuottava vaihe; oppiva ryhmä. Sellaista ei tapahdu suurryhmässä. Lisäksi pienryhmä tarjoaa turvaverkon, jolloin kukaan ei ole yksin ja esim. kiusaaminen vähenee merkittävästi.

Keravalla on ollut montakin syytä lähteä kokeilemaan, kehittämään ja vakiinnuttamaan luokkiin pienryhmärakenne. Sain jo viime keväänä kuulla ja nähdä, kuinka monissa kouluissa oli saatu todella hyviä kokemuksia pitkäkestoisesta pienryhmärakenteesta. Keravan koulutoimessa on nyt saatu pienryhmärakenne opetussuunnitelman osaksi, mahtavaa ja rohkeaa! Kun muutokset ovat organisaatiossa vaikeita, tarvitaan myös sitovia päätöksiä joita epäilevätkin joutuvat toteuttamaan.

Tässä ote Keravan opetussuunnitelmasta. Näinhän sen pitäisi mennä. Myös koulujen opetusjärjestelyjä voidaan ohjata yhteiseen suuntaan, jos se nähdään hyvänä. Opettajan pedagogiseen vapauteen puuttumisena sitä ei pitäisi nähdä, sillä pienryhmärakenne mahdollistaa edelleen paljon erilaisia ratkaisuja. Pienryhmää voi hyödyntää kasvatuksen ja opetuksen alueilla monipuolisesti, vain opettajan kekseliäisyys on rajana.
Useimmat varmaan näkevät että melko nopeasti ryhmään tulee sisäistä rauhaa, kun oppilaiden ei tarvitse koko ajan miettiä omaa yhteisöasemaansa.

On ollut iso ilo vierailla muutamassa koulussa ja tavata rehtoreita ja heidän esihenkilöitään. Aivan mahtavaa porukkaa. Kiitos Terhille etenkin! Intoa ja menestystä uraauurtavalle työlle! Sitä tehdään lasten hyvinvoinnin ja iloisen oppimisen hyväksi.