Lokakuu onkin nopea, kun tämä kirjoitus venyi.. No, tapasin jokin viikko sitten kouluvierailullla kiertävän erityisopettajan. Juteltiin. Hän totesi huomanneensa että kouluihin kannattaa tulla matalalla profiililla. Koulut ovat hyvin erilaisia, jossain on tervetullut luokkaan ja jossain ei niinkään. Myöskin kouluissa on erilaisuutta siinä, halutaanko neuvoja "ulkopuolelta" vai ei. Näinhän asiat ovat omankin kokemuksen mukaan.
Juttelin myös maahanmuuttajaperheen äidin kanssa. Hän oli iloinen kun tytär oli päässyt toiseen kouluun. Vaikka koulujen väliä on korkeintaan kilometri, ovat ne aika erilaisia. Edellisessä koulussa tytär oli kokenut että koulussa oli monia oppilaita, joita opiskelu ei kiinnostanut. Sen sijaan he valloittivat koulun vessan, jossa välituntisin sähkötupakoivat. Välillä ei koko päivänä päässyt vessaan. Uudessa koulussa on hyvä opiskeluhenki. Oppilaat auttavat toisiaan ja ottavat koulun tosissaan.
Usein sanotaan, että koulujen (myös opettajen) erilaisuus on suomalaisen koulujärjestelmän vahvuus. On se niinkin, mutta se voi olla myös heikkous. Koulut elävät omissa kuplissaan. Mitä tässä on vikaa? No ehkä ei vikaa, mutta kun olisi niin hyödyllistä kerätä käyttöön hyviä käytäntöjä ja karsia huonoja. Koulut voisivat olla oppivia yhteisöjä niin, että ne keräävät muista kouluista parhaat käytännöt ja soveltavat niitä omaan työhteisöön.Veikkaan että opettajat eivät useinkaan vieraile muissa kouluissa havainnoimassa, edes naapurissa. Myös oman koulun opettajien tunneilla voisi käydä oppimassa, mutta sitä ei kai paljon tapahdu? On ollut iso etuoikeus käydä kymmenissä kouluissa, ja usein tunneilla mukana. Onhan se ollut opettavaista ja siksi uskallan suositella kaikille kouluvierailuja. Vielä parempi jos saadaan aikaan pitkäjänteista pedagogista yhteistyötä.
Luulenpa että tämmöinen dynaaminen työote olisi monille opettajille virkistävä. Se edellyttää tietysti yhteistyötä elikkäs yhteisöllisyyttä työyhteisöön. Sellaisia merkkejä on kyllä monissa kouluissa. Itsenäinen asema ei voi olla opettajalle suojaverkko, joka estää arvioimasta omaa työtä tai uusien työtapojen omaksumista. Kun opettajien yhteistyö lisääntyy, voidaan varmaan keskustella koko koulua koskevista ratkaisuista. Arvot, tavoitteet, menettelyt ja niiden arviointi johtavat eteenpäin.
Koulujen ja saman koulun sisälläkin luokkien erot ovat viime vuosina tutkimusten mukaan kasvaneet. Suomalaisen perusopetuksen vahvuus on ollut tasavahvuus, että se aidosti tasoittaa kaikille mahdollisuuksia oppia ja kasvaa omaksi itsekseen. Muuttuvassa maailmassa tästä saavutuksesta ei tule olemaan helppoa pitää kiinni, mutta onhan se mahdollista, yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti