Valmentajakin on kasvattaja

Olen pitänyt opettajana tuhansia liikuntatunteja. Kun itse koulussa en pitänyt juurikaan liikuntatunneista, joissa me huonommat näytettiin, mitä ei osata, niin minulla oli hyvät lähtökohdat pitää kaikille mukavia tunteja, toivon niin.
Liikuntaa perustellaan hyvinvointia lisäävänä toimintana. Se on myös erittäin tärkeä kasvatusfoorumi, jossa opitaan toimimaan yhdessä, tavoitteiden mukaisesti. Terve itsetuntemus ja itsetunto voidaan myös laskea onnistuneen liikuntatoiminnan mahdollisuuksiin.

Valmentaja opettaa, johtaa ja kasvattaa. Ero koulussa tapahtuvaan opetukseen on vain siinä, että liikuntaharrastuksista yleensä maksetaan ja harrastaja on ilmiselvästi asiakas. Vai onko aina näin?

Kilpaurheiluun liittyy myös epäterveitä valtakuvioita. On valmentajia, jotka näkevät valmennettavansa oman kunnianhimonsa täyttymisen välineinä. Olen nähnyt semmoista tapahtuvan ihan nuorienkin harrastustoiminnassa. Kun panokset sitten nousevat, on suuri kiusaus käyttää valmentajan valtaa mielivaltaisesti. On tärkeää, että otamme askelen eteenpäin lasten ja nuorten oikeuksissa kasvaa rohkaisemalla. Suurin osa valmentajista ymmärtää ja osaa kunnoittaa tasa-arvoista suhdetta, mutta on jo aika niiden loppujen muuttua. Iso askel otettiinkin, kun Kiira Korpi rohkeasti julkaisi mielipiteensä helsinkiläisen huippuseuran muodostelmaluistelun päävalmentajan metodeista:

 LINKKI videoon
















Olen niin samaa mieltä Kiiran kanssa, kiitos tästä! Paljon on tapahtunut sitten omien kouluaikojen 60-luvulla, jolloin osa opettajista käytti ei-sopivaa kielenkäyttöä ja harrasti huumoria, jolla alistettiin ja kiusattiinkin. Se ei enää ymmärtääkseni ole ollut mahdollista koulussa. Jos pienikin osa nyt esille tulleista metodeista on totta, niin eipä nykykoulussa olisi töissä montaa päivää. Hyvä niin.
Miksi urheiluharrastuksessa pitäisi olla toisin? Seurat ja vanhemmat toivottavasti ottavat nyt tiukemmat käytännöt valmennuksen kriteereihin. Arvostetun aikuisen haavoittavat sanat voivat aiheuttaa elämänmittaista haittaa. Valta tuo ison vastuun, kun kyseessä on vielä kasvavat lapset ja nuoret. Valmennuksen kautta kerromme myös aikuisten arvoista ja siirrämme niitä eteenpäin. Menestystä tärkeämpää täytyy olla ihmisarvoinen kohtelu.

Eipä ollut varmaan sattumaa, että pian Kiiran ulostulon jälkeen Nuorisotutkimusverkosto julkaisi kirjoituskokoelman : Siitä on pikemminkin vaiettu (linkki sähköiseen versioon). Yhtenä kirjoittajana on myös Kiira Korpi.

"Kirjoituskokoelma nostaa moniäänisesti esiin lasten ja nuorten liikunnassa ja urheilussa kohtaaman epäasiallisen kohtelun

Muistiossa nimekäs ja moniääninen joukko tutkijoita, asiantuntijoita, urheilijoita ja poliitikoita ottaa ilmiöön kantaa omasta näkökulmastaan. Julkaisu on syntynyt toimittajiensa huolesta liikunnan ja urheilun kielteisten lieveilmiöiden yleisyydestä sekä toimialan kyvyttömyydestä luoda yhteisiä toimintamalleja niihin puuttumiseksi."

Kiitos näistä. Mikään organisaatio ei yleensä osaa korjata toimintaansa itse, sisältäpäin. Varsinkin kun on kyse sitoututtavasta harrastuksesta ja usein henkilöjen ihailusta, ei uskallusta kritiikkiin ja korjausliikkeisiin ole. On kuitenkin parempi isokin julkinen poru, kuin vuosikymmenten paikkailut. Kyllä muodostelmaluistelukin voi edetä tästä parempaan tulevaisuuteen, kunhan ongelmia ei vähätellä. Tässäkin on kyse yhteisöllisyydestä. Se voi olla huonoa, jolloin ongelmia piilotellaan ja sallitaan yhteisön sisällä eriarvoisuus, tai myönteistä, jolloin kaikki voivat turvallisesti olla mukana  tavoiteiden ja työtapojen hyväksymisessä.