VVOP 2011 eli valtakunnalliset virtuaaliopetuspäivät olivat jälleen jännittävät. Kiintoisaa on esimerkiksi se, että monet aiheet käsittelivät läsnäoloa ja sen merkitystä. Virtuaalisuutta ei ole ilman että se peilataan läsnäoloon. Onko myös niin, että opettaja voisi olla läsnä uudessa roolissa, kun toimintaympäristö on uusi?
Johtaja Jouni Välijärvi Koulutuksen tutkimuslaitokselta lausui seuraavaa: Teknologian uudistuminen on aina tuonut uusia mahdollisuuksia sivistykselle. Olisiko Suomessa vihdoin aika murtaa koulukulttuuri, jossa opettaja opettaa ja oppilaat oppivat ja siirtyä tasa-arvoisempaan ja vuorovaikutteisempaan kulttuuriin?
Tällä lauseella ymmärsin Välijärven haastavan kouluja ottamaan vastaan tieto- ja informaatioteknologian aiheuttaman sivistyksen ja oppimisen kulttuurin murroksen.
Miten tämä liittyy yhteisöllisyyteen?
Ihan joka tavalla.
Mikäli opettaja mieltää olevansa pääsääntöisesti yksinäinen toimija työssään koululla, ei oppivaa yhteisöä tai minkäänlaista yhteisöä synny. Asiat voivat kyllä sujua ja oppimistakin tapahtua, mutta silloin jäämme jälkeen tämän ajan sivistyksellisestä muutoksesta. Oppilaamme reagoivat ja levottomuus lisääntyy. Ratkaisua ei kannata etsiä yhä pienemmistä luokista tai lisääntyvästä erityisopetuksesta, ainakaan tässä suhteessa.
Oppiminen ja liittyminen on jo muuttunut ja muuttuu. Opetuksen ja kasvatuksen täytyy seurata perässä. Ennustan että muutos on nopea, jahka paine kasvaa suureksi. Keihäänkärkenä etenevät opettajat ja koulutkin ovat jo liikkeessä. Toivon yhteisöllistä muutosotetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti