Mitä yhteisöllisyydestä kertoo Ähtärin kirkon wc ?

Tapahtui Oikeiden Ihmisten Maassa.

Olin käymässä isovanhempien haudoilla Ähtärissä. Ajelin skootterillani vanhat kantatiet ja havainnoin rakennemuutoksen jälkiä.

Perillä olin illansuussa. Kävin hiljaisella hautausmaalla katsastamassa sukulaisten hautoja. Kirkon kyljessä oli yleinen wc. Koitin huvikseni ovea ja se aukesi. Todella uusi kokemus oli, että wc:n seinät hohtivat puhtauttaan eikä yhtään piirrosta tai "mietelausetta" näkynyt! Puhumattakaan siitä yleisten vessojen "normaalista" sotkusta jota ei nyt viitsi edes kuvailla. Yleistä ja täysin vartioimatonta wc:tä oli käytetty ihan vain siihen tarkoitukseen kun se oli tehty. (Eikä varmaan käynyt siivoja tunnin välein) Mitä tämä kertoo?

Luultavasti paikalla käy  harvoin muita kuin ähtäriläisiä. Voi olla, että ähtäriläiset ovat fiksumpia kuin vaikka pääkaupunkilaiset (missä ei moinen järjestely pelaisi ollenkaan). Selitys lienee kuitenkin yhteisöllinen.

Kun ollaan pienemmällä paikkakunnalla yleisestä tulee yhteistä.

Yhteinen on minunkin omaani. Jos ei siis kotona ole tarvetta sotkea omaa vessaa, ei sotketa sitä yhteistä omaakaan. (Voi olla, että eteläpohjalainen kulttuuri tässä tapauksessa avitti.)

Koulun yhteisöllistä tilaa voi minusta ihan hyvin mitata kurkkaamalla oppilasvessoihin.
Ovatko ne olleet yleisiä vai yhteisiä? Onko sillä ollut väliä, että seuraavallakin on mukava asioida? Otetaanko vastuuta yhteisestä viihtymisestä?

Koulun yhteisöllisyys-käsitettä voidaan tässä valossa laajentaa. Tulee olla
- yhteinen  tietoisuus tehtävästä eli siitä miksi ollaan paikalla.
- käsitys siitä, että koulutila on yhteinen ja kaikki vaikuttavat ja ovat vastuussa ilmapiiristä
- kaikilla on tunne, että voi halutessaan vaikuttaa, tulee kuulluksi tasavertaisena yhteisön jäsenenä
- koulussa vallitsee yhteinen tapahtumisen tunne

Heleppoo ku heinänteko.