Miten opitaan opettajaksi?

 Elokuu alkoi ja koulu nousee mediassa uutiseksi, kuten joka vuosi. Ja onhan se hyvä asia, koska koulu on tärkeä.

Isossa lehdessä oli taas hyvä kirjoitus : Varhaiskasvatuksen opettajien koulutus ei valmista työelämään. (HS 2.8.2022.) Tuttua. Kun itse aikoinaan valmistuin, seminaareista valmistuneet opettajakollegat ihailivat minun yliopistokoulutustani. Käytännössä tunsin itseni ihan epäpäteväksi. Alkaen siitä, että kun sain päiväkirjan, en ollut selaista koskaan nähnyt, saati että olisin teinnyt mitä siihen laitetaan. No, niitä ei enää onneksi täytetä. En ymmärtänyt koulun arjesta mitään. Mitä välituntivalvonta on, miten vanhempiin ollaan yhteydestä, miten lohdutetaan lasta joka ei osaa tehtäviään tai jolla on paha olo jostain minulle tuntemattomasta syystä? Miten opettajainhuoneessa ollaan? Miten otan vastuun oppilaistani ja etenkin miten luokkaa ohjataan? Onneksi minulla oli hyvä malleja, kokeneita opettajia auttamassa.

Mutta juu, opettaminen ja kasvattaminen ovat käytännön osaamista vaativia asioita, teoria ei yksin riitä. Teoreettinen ymmärrys kyllä auttaa oman työn kehittämisessä, mutta opettaja tarvitsee ison valikoiman hyvä käytäntöjä ja kehittyneen kyvyn ohjata vuorovaikutusta. Sen oppii käytännössä. Arvostamani Kirsi Lonka osallistui facebook keskusteluun asiasta. Uskallan laittaa kommentin tähän, kun hän sen jo julkaisi:

Pari asiaa, jotka tutkimuksessa tulevat esiin. Viime aikoina on alettu puhua yhä enemmän opettajan oppimisesta, joka on elämänkestoinen prosessi.

Sen käynnistämiseen ja ylläpitämiseen ei nykyään ole riittävästi vielä keinoja. Toinen asia on vuorovaikutuskoulutus - eritysesti harjoittelua haastavissa tilanteissa toimimiseen. Sitä ehdin kasvatuspsykologian kursseilla vain raapaista. Nykyään on meillä vain luokanopettajille kurssi Pedagoginen vuorovaikutus. Tutkimme asiaa Päivi Tynjälän kanssa jo parikymmentä vuotta sitten: silloin työelämässä olevat opettajat arvioivat vuorovaikutustaitojen olevan keskeisiä työssään, mutta harva oli saanut aiheesta koulutusta.

Nykyään asiasta on todella paljon tutkimustietoa mm. Markus Talvion väitöskirja ja sen jälkeiset julkaisumme. Näitä taitoja ei nykykäsityksen mukaan opita kirjoista tai luennoilta, vaan systemaattisesti ja ohjatusti harjoittelemalla ja reflektoimalla. (Kirsi Lonka, Facebook 2.8.22)  

Tähän lisään vielä ryhmädynamiikan ymmärtämisen ja oman toiminnan ohjaamisen tilanteiden vaatimalla tavalla. Opettaja ohjaa isoja ryhmiä, työ ei koostu yleensä pääsääntöisesti yksilöiden kohtaamisesta. Ja kyllä opettajan työ on vaativaa asiantuntijatyötä: Pitäisi kasvattaa ja opettaa, ohjata isoja ryhmiä ja tukea yksilöitä. Vielä on tarpeen osata verkostua myönteisesti oppilaiden kotiväen kanssa. Vuorovaikutustaidot ovat tosiaan ihan keskeinen osa opettajan ammatiosaamista. Käytännössä sitä opitaan liian usein ns. kantapään kautta-metodilla. Opettajien yhteistyö on tässäkin hyvä tuki. Kannustan työpari- tai tiimitoimintaan, se tuo oppia ja iloa työhön.