nimittäin opettajankaan.
Juttuketju jatkuu näköjään. Edellinen blokkaus sisälsi muutaman ajatuksen Timo Saloviidan teeseistä, jotka saattavat toisinaan olla vaikeita nieltäviksi.
No, 20.3. kirjoitti Hesarin mielipidesivulla nimimerkki Luokanopettaja otsikolla Alakoulun opettaja venyy moneen. Hän kuvasi sattuvasti opettajan arkea. Ei ole tarpeeksi aikaa huomioida jokaista, antaa yksilöllisiä ohjeita tai opetusta. Ei ehdi keskustella tai huomioida kuin vain muutamaa, kipeimmin huomiota tarvitsevis. Hän totesi että on luokassa suurimmaksi osaksi yksin. Opettaja oli turhautunut ja pahoillaan kun koki riittämättömyyttä. Lopuksi hän totesi että olisi mielenkiintoista kuulla Timo Saloviidan ohjeita. " Vai tulisiko hänelle tunne että ryhmä on liian suuri tai heterogeeninen yhdelle ihmiselle?"
Siinäpä se. Luokka ei ole hallittavissa oleva ryhmä ja se tulee jakaa.
Luokkien koot eivät voi aina vain pienentyä ja erityistä tukea tarvitsevien eristäminen tai omasta ryhmästä sulkeminen, edes toisinaan, aiheuttavat riskin jäädä paitsi oman sosiaalisen ryhmän jatkumosta. Kun toimintaympäristöä ei voi juuri muuttaa opettajan toimesta, jää jäljelle vielä eräs varsin hyvä vaihtoehto. Opettajan kannattaa valita työtapansa olosuhteiden (ja uuden opsinkin) mukaan. Oppilaat ovat luokassa resurssi, opettaja voi nähdä heidät yhteistyökumppaneina, joille voi siirtää paljonkin vastuuta oppimisesta ja muiden auttamisesta. Tarvitaan yhteisöllisen pedagogian käytäntöä.
Mikäli opettajalla on työstään sellainen kuva, että hänen pitää kontrolloida kaikkea luokassa tapahtuvaa ja vastata jokaisen oppimisesta joka hetki, tuloksena voi olla vain väsyminen ja kirjoituksessa kuvattu turhautuminen.
On harmi, että vallalla on vieläkin individualistinen opettaja- ja oppimiskäsitys. Tällöin opettaja näkee luokan laumana joiden jokaista yksilöä tulee valvoa. Yhteisöllistä oppimista voi edistää rakentamalla luokkaan 2-4 hengen oppivia pienryhmiä. Oppiva ryhmä kehittyy hitaasti itseohjautuvaksi ja vaatii turvallisuutta tukevia luottamussuhteita. Siksi pienryhmien tulisi olla pysyviä, keskinäiseen luottamus- ja riippuvuussuhteeseen nojaavia. Jos ryhmät saa hyvään oppimisen tilaan, on jo paljon helpompaa yksilöiden tasollakin. Lisäksi opettajan huomio jakautuu harvempiin kohteisiin. Opettajan on hyvä pyrkiä myös tarkkailemaan, asettumaan pois keskiöstä.
Miksi opettajien koulutuksessa ei anneta riittävästi eväitä ryhmädynamiikan ymmärtämiseen ja sitä kautta oppivien ryhmien rakentamiseen?
Kun kouluista usein puuttuu pitkäjänteinen oppivien ryhmien kehittämisprosessi, koetaan että luokat ovat vaikeita ja oppilaat yhä levottomampia. Uusi Opetussuunnitelma lähtee siitä että oppilas on aktiivinen toimija. Opettaa sanaa tuskin esiintyy, mutta ohjata sana tuhansia kertoja. Olisi viimein aika muuttaa opetuksen käytäntöjä, suuremmassa mittakaavassa. Oppimisen vastuu on oppilailla, opettaja ohjaa oppimaan. Yhteistoimintaa voi harjoitella vain yhdessä toimimalla.
Nyt näyttää usein siltä että koulussa aikuiset omilla päätöksillään vielä vaikeuttavat oppivien ryhmien ja niille tärkeiden luottamussuhteiden syntymistä. Luokkien opettaminen hajoaa useille opettajille, joilla kaikilla on oma tapansa toimia, ryhmien koostumuksia vaihdellaan, eikä ystävyyssuhteita välttämättä oteta huomioon luokkien muodostamisessa. Erityistä tukea tarvitsevien auttaminen hajaantuu myös helposti usealle asiantuntijalle.
Luokasta voi tehdä oppivan ja itseohjautuvan pienryhmien soluryppään, tietenkin kulloisenkin joukon ehdoilla. Se vaatii omaa osaamista, pitkäjänteisyyttä ja mielellään opettajien yhteistyötä. On harmillista että innostuneet opettajamme usein väsyvät ja kadottavat ilon työstä. Pedagogisten käytäntöjen muuttaminen ja oman ammattitaidon jatkuva kehittäminen voivat auttaa. Yhteistyö opettajien kesken olisi tässäkin tilanteessa todella tarpeen. Ei opettajan tarvitse keksiä kaikkea kantapään kautta. Opettajien koulutuksen pitäisi tässä suhteessa vastata paljon paremmin tämän ajan opetuksen ja kasvatuksen haasteisiin.
Lisää aiheesta on paljonkin kirjoissamme, erityisesti teoksissa Yhteisöllinen pedagogia ja Rakenna oppiva ryhmä- pedagogisen viihtymisen käsikirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti