Suuri mielletään usein itseisarvoltaan hyväksi asiaksi. Mutta joskus voidaan olla liian isojen asioiden äärellä, muutenkin kuin vertauskuvallisesti. Olen miettinyt, ja yrittänyt hieman ottaa selvää, koulun koon merkitystä, kun kotikuntani Sipoo suunnittelee jopa 1300 oppilaan peruskoulua, esikouluineen. Se olisikin kai sitten Suomen suurin.
Varmaankin iso koulu on kustannustehokas tilojen käyttöasteen ja yhteiskäytön kannalta. Lukiot, ammatillinen koulutus yleensä ja yliopistot ovat osittain luontevista syistä yleensä suuria. Ne tuottavat tutkintoja ja vanhempien oppilaiden voidaan odottaa toimivan itsenäisesti.
Mutta miten on kampus vaikkapa 7-vuotiaille?
Katselin tilastokeskuksen tietoja koulujen koosta. Suomessa on vain vähän tuhannen oppilaan kouluja ja nekin ovat kaupungeissa.
Kuten kuvasta näkyy, koulujen koot vaihtelevat rajusti Suomessa. Pieniä kouluja on lakkautettu ja lopetetaan edelleen. Mitä tarkoittaa lasten ja nuorten kasvulle ja oppimiselle se, että koulu on useille yhä kauempana ja yhä suurempi, paikka jossa ei tunne juuri ketään? Asiaa koskevia tutkimuksia ei ole ihan helppo löytää.
Olen kokemusasiantuntija. Oma kouluni kasvoi noin 160 oppilaan koulusta yli 500 oppilaan kouluksi. Muutosta tapahtui. Esimerkiksi noin kahdensadan oppilaan kohdalla useimmat opettajat sanoivat että eivät enää tunne kaikkia. Dunbarin luku oli ylitetty. Kansainvälisissä tutkimuksissa onkin viittauksia siihen, että opettajien kiinnostus oppilaisiin laskee koulun suurentuessa (ja sehän on ymmärrettävää). Myöskin oppilaan kannalta sosiaalinen ympäristö muuttuu haastavammaksi, jolloin ne joilla on ongelmia sosiaalisissa taidoissaan, eivät välttämättä selviä.
Selvää tulosta koulumenestyksen ja koulun koon välillä on hiukan vaikea löytää. Suuret koulut ovat olleet tutkimuksissa noin 500-600 oppilaan kokoisia. Yli tuhannen oppilaan koulusta ei liene Suomessa tutkimuksia, koska niitä ei ole aiemmin juuri ollut. Ja jostain syystä koulujen kokoa ei ole kovin paljon tutkittu. Olisiko arka aihe, jo kustannussyistä?
Mutta onhan meillä ainakin kaksi huippututkijaa, jotka ovat avanneet suunsa asiasta.
Jouni Välimäki on ilmaissut huolensa koulujen koon kasvusta jo silläkin perusteella että koulun koon merkitystä ei vielä tiedetä. ( Savon Sanomat 27.10.2013) Suurien peruskoulujen rakentajat tekevät siten kokeen lapsilla. Koe voi tietenkin päättyä myös hyvin.
Liisa Keltikangas-Järvinen on useissa yhteyksissä rajanut ihanteellisen koulun kooksi noin 200- 500 oppilasta. Yli 600 oppilaan kouluissa alkavat arvosanat laskea, etenkin pojilla. Tiede-lehdessä oli taannoin hyvä pääkirjoitus siitä kuinka varsinkin pojat kärsivät suurissa kouluissa (oletan että sosiaaliset taidot ja oman elämänhallinta ovat pojilla monesti kehnommalla tolalla kuin tytöillä tuossa vaiheessa) Kirjoitus viittaa Sitran raporttiin. Linkki Tiede lehden kirjoitukseen: Jättikoulu jyrää pojat
En tietenkään voi sanoa jättisuurten koulujen vaikutuksista lasten oppimiseen ja kasvun laatuun mitään yksiselitteistä tieteellistä totuutta, koska siitä on vain viitteitä. Pääasia minusta on, että kun kouluja rakennetaan, ollaan tietoisia muustakin kuin rakentamisen ekonomiasta. Varsinkin peruskoulussa on kasvamassa lapsia ja nuoria. Heidän tulevalle elämälleen on tärkeää, että koulu tuntuu turvalliselta, siellä on heistä välittäviä aikuisia ja että tuntee olevansa aktiivinen ja hyväksytty osa yhteisöä- koulu on "oma". Näistä lähtökohdista on hyvä osallistua ja sitoutua oppimiseen.
Kyllä, vähän epäilen että koulu kuuluu asioihin, jossa liian iso on vaan liian iso. Jos kuitenkin näitä jättikouluja aletaan rakentamaan, niin on suunniteltava uudenlaista, isojen koulujen omaa toimintakulttuuria. On varmistettava, että jokaisella on omaksi koettava ryhmä, mielellään ryhmän oma tila ja hänestä kiinostunut aikuinen koulussa. Sillä päästään jo pitkälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti