Taas tuli hiekkaa digioppimisen rattaisiin. Hesarissa oli 14.1. amerikkalaisen koulutustutkijan Samuel Abramsin haastattelu, jonka toimittaja vetävästi oli otsikoinut "Katkaiskaa netti oppitunneilla" (linkki). Kyllä tästä mieleni hiukan pahoitin. Haastateltava sanoi paljon muutakin , kuin tuon asiayhteydestä irroitetun lauseen. Aika moni digipeikkojen näkijä käyttää taas tätä otsikkoa omien ennakkoluulensa vahvistamiseen. Harmi tulevaisuuden kannalta.
Otsikko oli vähän vääräkin. Kun Suomessa käytetään eniten maailmassa dataa, niin se tarkoittaa, että lähes kaikilla kännykän omistajilla on rajaton nettiliittymä. Koulussa ei voida mitenkään sulkea nettiä tämän takia. Toisin on esimerkiksi USA:ssa, jossa mobiilidatan käyttö on erilailla hinnoiteltu ja mobiilidataa käytetään paljon langattomien verkkojen kautta. No, tutkija ei ehkä tiennyt tätä.
Haastattelu sisälsi paljon Suomen koulujen kehumista. Hyvä onkin muistaa, että eihän me huonoja olla, vaikka tulokset ovat hiukan pudonneet. Minulle uusi näkökulma oli se, miten paljon opettajien palkat vaikuttavat Pisa-tuloksiin. Suomessa opettajat ovat kansainvälisesti verrattuna hyvin palkattuja. Tosin, Viron nousu ei voi selittyä palkoilla... On hyvä taas kerran todeta, että ei ole olemassa yhtä oikeaa kuvaa siitä, miten parhaiten opitaan. Jos semmoinen olisi, varmaan sitä käytettäisiin laajalti. Koulutus ja oppimistulokset ovat niin kulttuurisidonnaisia, että on vaikea löytää menestysreseptiä, joka voidaan siirtää toiseen kulttuuriin, esimerkiksi. Luulenpa kumminkin, että meidän uuden opsin pedagoginen keskiö, aktiivinen oppilas, on moderniin aikaan oikea lähtökohta.
Mutta se netti ja sen sulkeminen... Abrams epäili, että kännykät heikentävät keskittymiskykyä ja lukutaitoa ja matematiikan osaamista, ainakin artikkelin mukaan. Toisaalta hän on yliopistoihminen ja esimerkki luennoilla kännykkäänsä näpelöivistä opiskelijoista ei välttämättä sovi ollenkaan meidän koulujen oppitunneille, toivon mukaan. Kynää ja paperia luennoilla käytettäessäni muistan kyllä itse piirrelleeni aika paljon omiani, ei keskittymistä oikein näe passiivisessa oppimistilanteessa. Huonosti järjestetty oppimistilanne ei tuota hyvää oppimista, olivat välineet mitkä tahansa. Nythän voisi mobiililaitteita käyttää mainiosti luennoilla opiskelijoiden aktivointiin, ja niin toisinaan tehdäänkin. Yksisuuntaisen luennoin aika oppimisen isona osana alkaa minusta olla ohi ja opiskelijat tietävät sen. Abrams kuvailee minusta pedagogisesti huonoja mobiililaitteiden käyttötilanteita. Oppimistilanteessa opettaja kertoo, mihin laitteita käytetään. Ei ole välineen vika, jos sitä käytetään epätarkoituksenmukaisesti.
Kirja, paperi ja kynä ovat oppimisen välineinä jo aika kypsiä. Silti niitäkin voi käyttää hyvin tai huonosti. Olemme kai jo hylänneet kirjojen ulkoaoppimisen pedagogian, joka kuitenkin oli vallalla pitkään. Minusta on epäreilua väheksyä ja sulkea pois kehittämisen piiristä digioppimisen välineitä vain siksi, että niiden käyttö ei ole vielä pedagogisesti kehittynyttä. Miten voisikaan, kun välineet ovat kuitenkin vielä uusia ja uutta tulee koko ajan? Kaikki entiset oppimisen työkalut ovat melko staattisessa tilanteessa, ne ovat valmiita. Mobiilit oppimisvälineet tarvitsevat paljon pedagogista kehitystyötä, koska ne myös muuttavat opettaja/oppilas suhdetta ja ehkä tiedon ja osaamisen käsitystäkin. Nyt näyttää joskus siltä, että digivälineitä syytetään oppimitulosten heikentäjiksi, vain siksi, että niiden käyttöä oppimisen välineenä ei osata tarpeeksi hyödyntää, vielä. Suomessa on hyvä sanonta jota voisi päivittää: Mobiililaitteet ovat hyvä renki, mutta huono isäntä.
Tulevaisuudessa tarvittavaa osaamista ei enää voi arvoida menneestä, ei edes nykyajasta käsin. Kun välineet oppimiseen muuttuvat, pitää opettamisenkin muuttua. Se ei käy hetkessä, harmi kyllä.
Lisäys muutama tunti myöhemmin; Sattuipa kivasti kun tänään posti toi Nuorisotutkimus-lehden 1/2017. On muuten hyvä aviisi!
Sen kannessa luki: On epäselvää, millaiseen maailmaan lapsia ja nuoria pitäisi opastaa entisten varmuuksien puuttuessa. Tästähän tuossa kirjoitin, taas kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti