Eilen tiistaina tapahtui kaksi asiaa: Uusimmat Pisa-tulokset vuodelta 2015 julkaistiin ongelmaratkaisutaidon osalta ja Twin Peaksin uudet jaksot alkoivat Suomessa. Tämä on luultavasti aivan sattumaa, mutta asioita yhdistää loputtomien tulkintojen mahdollisuus, aivan erilaisista asioista tosin.
Tulokset eivät oikeastaan ole tuloksia, ennen kuin niitä analysoidaan kunkin maan olosuhteet huomioiden. Tulee olemaan kiinnostavaa seurata, mitä suomalaiset Pisa-tutkijat ovat saaneet ja saavat irti uusimmista tuloksista, jotka ovat pohja-aineisto tarkemmille pohdinnoille. Ylen A-studioon oli saatu kaksi rohkeaa asiantuntijaa esittämään valistuneita tulkintoja melko erikoisista tuloksistamme. Parhaansa tekivät.
Se, mikä nyt ensiksi kiinnittää huomion on kaikenlaisen eriarvoistumisen edelleen lisääntyminen peruskoulussamme. Tämä trendi tuli selkeästi näkyviin jo viime vuonna julkaistuissa tuloksissa. Niistä näkyi, että perhetausta on alkanut korreloimaan koulumenestykseen aiempa vahvemmin ja että alueelliset erot koulumenestyksessä olivat kasvaneet suuriksi. Vaikka olemme summana ihan mailman huippua, on tasalaatuisuus koulutuksessamme saanut selviä säröjä. Hyvinvointiyhteiskuntaa puretaan ja olemme ilmeisesti siirtymässä karsivaan yhteiskuntaan. Siltähän tuo ainakin näyttää. Huono juttu. Mutta kuitenkaan ei kannata alkaa hirveästi synkistelemään, jääväthän esimerkiksi kaikki Pohjoismaat taaksemme.
Erot olivat nyt räikeät tyttöjen ja poikien ongelmanratkaisutaidoissa, tutkittujen maiden suurin. Mutta edelleen on korostettava, että pärjäämme loistavasti. Varmasti voidaan hiukan pohtia sitä, että onko kyseessä keskustelutaitojen mittaaminen ( Keskisuomalainen 21.12.) , kun oppilaat valitsevat tekoälyn ohjaamasta chattikeskusteluista vaihtoehtoja. Kaikki ovat kumminkin tehneet saman tehtävän ja jotainhan tulokset kertovat. Odottelen tutkijoiden tulkintoja.
Poikapedagogia, se kiinnostanut minua koko työurani ajan. Olen työskennellyt kouluissa jo noin 40 vuoden ajan. Sinä aikana olen ollut näkevinäni tyttöjen voittokulun - sekä miesopettajien katoamisen varsinkin alemmilta luokilta, jossa kuva itsestä oppijana muodostuu. No, se ei varmasti ole koko syy siihen, että tytöt saavat parempia tuloksia nyt jo kaikissa aineissa ja ovat useimmiten luokkansa johtohahmoja. Erityisesti poikien osallistumattomuus on minusta huolenaihe. Omalta osaltani pyrin sitä lisäämään yhteisöllisen pedagogian menetelmällä ja lisäämällä pedagogista viihtymistä omassa ryhmässäni. Paljon voi opettaja tehdä tasoittaakseen koulutietä kaikille sopivaksi, mutta siihen tarvitaan pitkäjänteinne suunnitelma ja sen toteutus.
Katseet kääntyvät Viroon. Siellä on tehty ihmejuttuja monellakin saralla, myös kouluissa. Siksi siellä on aina kiinnostavaa käydä. Kun muutamalla koululla olen Virossa aikoinaan käynyt, niin kyllä heti tuli selväksi, että virolaisissa kouluissa ollaan pedagogisesti kunnianhimoisia ja opettajat haluavat oppia uutta- sekä ottavat kokonaisvaltaista vastuuta oppilaistaan myös kasvattajina. Virossa pojat pärjäävät paljon paremmin kuin Suomessa, vaikka oppilaat ovat varmaankin hyvin samanlaisia. Kun nyt aletaan ihmettelemään, että mitä pitää tehdä poikien paremman koulumenestyksen eteen, niin matka opintoretkelle ei ole pitkä.
Viimeistään nyt toivon, että tämä poiken jatkuvasti huononeva kehitys otetaan tosissaan. Kyse ei voi olla ainakaan siitä, että kun tytöt ovat aikoinaan saaneet kärsiä huonosta kohtelusta koulutusjärjestelmässä, niin nyt on poikien vuoro. Jostain kumman syystä ei vain ole näkynyt juurikaan konkreettisia toimia tilanteen parantamiseksi. Nyt on aika, muutoinhan meille syntyy samanlainen lahjakkuuden käyttämättömyysongelma, kuin ennen tyttöjen kohdalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti