Aihe on ajankohtaisempi kuin ehkä koskaan, koska kaikesta tiedon tulvasta huolimatta ihmisten tai organisaatioiden toiminta ei näytä läheskään aina viisaalta. Ilahduttavaa on, että aihe, josta yleensä kirjoittavat vanhat "viisaat" miehet on nyt naistutkijoiden otteessa.
Yliopisto-lehti 5/20 julkaisi toisen kirjoittajan Jenni Spännärin haastattelun. Olen kovin samaa mieltä tästä: "Viisas on myötuntoinen. Hän ei ruoski itseään eikä muita epäonnistumisista vaan miettii, mitä kaikesta voi oppia. On hyvä pyrkiä ymmärtämään myös sellaista, mikä tuntuu itselle ensin vieraalta."
Työyhteisön näkökulmasta Jenniä on haastateltu Y-lehdessä 4.4. (linkki). Jenni muistuttaa, että koska ihminen voi tehokkaimmin muuttaa itseään ja omaa toimintaansa, organisaation muutos lähtee liikkeelle yksilöstä. Voidaan tämänkin perusteella mielestäni ajatella, että yhteisötaidot ovat tärkeitä työkaluja jokaiselle. Hyväkin yhteisö voi huonosti ja voi mennä rikki, jos siinä toimii voimakkaasti omia tavoiteitaan ja tarpeitaan toteuttava yksilö. Viisauden kolmesta ulottuvuudesta yhteisössä Jenni ajattelee näin:
"Kolmiulotteisen viisausmallin mukaan viisaus voidaan hahmottaa osaavan, pohtivan ja myötätuntoisen ulottuvuuden kautta. Työelämässä nämä viisauden kolme ulottuvuutta esiintyvät yksilöiden teoissa, pohdinnassa ja asenteissa, yhteisöjen keskinäisessä toiminnassa sekä organisaatioiden rakenteissa, tavoitteissa, arvoissa ja johtajuudessa. -Organisaatioiden tasolla viisauden osaava ulottuvuus voi ilmetä esimerkiksi avoimena suhtautumisena uuteen tietoon tai kykynä selvitä monimutkaisista ongelmatilanteista. Pohtiva viisaus näkyy muun muassa siinä, miten organisaatioita kehitetään tietoisesti, miten tärkeinä niissä pidetään arvoja ja miten avoimesti niissä viestitään. -Myötätuntoista viisautta taas on muun muassa sellaisissa organisaatioissa, jotka helpottavat ihmisten sosiaalista kanssakäymistä ja työyhteisön muodostumista. Myötätunto näkyy myös siinä, millaisia tavoitteita organisaatio asettaa toiminnalleen; kuuluuko tavoitteisiin myös yhteisen hyvän edistäminen."
Molemmat kirjoittajat ovat äänessä Ylen Areenasta löytyvässä Sari Valton ohjelmasarjassa otsikkona Miten tullaan viisaaksi? (linkki) Kivaa ja kiinnostavaa kuunneltavaa.
Saas nähdä miten ajattelen kun olen lukenut kirjan. No, tämmöistä mediavirtaa nyt uidaan, kun kirjasta kertova oheismateriaali alkaa elämään omaa elämäänsä ja vaikuttaa ehkä jopa enemmän kuin kirjan sisältö. Ehkä aiheeseen on syytä palata lukukokemuksen jälkeen.
Mutta siis. Laitan tänne tämän päivityksen, koska opettajan olisi varmaankin hyvä olla viisas ja osaava johdattamaan viisauden äärelle. Tieto ei yksinään näytä maailmaa parantavan tai takaavan yhteisöjen/yksilöiden hyvinvointia. Koulu ei voi olla vain tiedon jakaja. Opettajan tehtävä on myös kasvattaa hyviä ihmisiä. Yhä tärkeämpää on opettajalle itselleen omata riittävästi yhteistoimintataitoja, jotta voidaan rakentaa kouluun työyhteisö, joka olisi turvallinen ja innostava. Nythän tässä olisi kesälukemista, jotta tulisi sitten viisaampana taas kouluun.
Mutta siis. Laitan tänne tämän päivityksen, koska opettajan olisi varmaankin hyvä olla viisas ja osaava johdattamaan viisauden äärelle. Tieto ei yksinään näytä maailmaa parantavan tai takaavan yhteisöjen/yksilöiden hyvinvointia. Koulu ei voi olla vain tiedon jakaja. Opettajan tehtävä on myös kasvattaa hyviä ihmisiä. Yhä tärkeämpää on opettajalle itselleen omata riittävästi yhteistoimintataitoja, jotta voidaan rakentaa kouluun työyhteisö, joka olisi turvallinen ja innostava. Nythän tässä olisi kesälukemista, jotta tulisi sitten viisaampana taas kouluun.
