Henrik puhuu järkeä!

 Lauantaina 13.3. oli Hesarin uudessa Visio-liitteessä hyvä kolumni. Henrik Dettmann, koripallomaajoukkeemme maineikas valmentaja kirjoitti etäajasta hyviä huomioita: Teams tuhoaa sielun ja työpaikkademokratian. Valmentajan työ on minusta lähellä opettajan työtä, onhan tarkoitus luoda ohjattavaan ryhmään sekä yhteisöllisyyttä (= sitouttaa yhteiseen tavoitteeseen) ja samalla tukea jokaisen omien taitojen kehittymistä täyteen mittaansa. Pitää siis osata ohjata yhteisöllisesti sekä yksilöllisesti. Voi olla että opettaja näkee työnsä haasteet käytännössä usein yksilötasolla, vaikka ne olisivatkin yhteisötasolla. Näin voi tietenkin käydä valmentajallekin.

Henrik oli huolissaaan etäpalaverien aiheuttamasta demokratiavajeesta ja ihan syystä. "Pahimmissa Teams-sulkeisissa päällikkö valvoo aikaa kuin haukka ja jakaa puheenvuoroja vain omille myötäilijöilleen. Jalkoihin jäävät ne, joiden voimavaroja ovat herkkyys ja sanaton viestintä."  Varsinkin tämä viimeinen lause koskee koulujakin. Etäaika korostaa entisestään vetäytyvän temperamentin omaavien oppilaiden asemaa. Vähemmän aktiivisia pitää huomoida erikseen, koske he eivät yleensä edes halua huomiota. Etäopetusyhteydessä voi olla hiljaa, vaikka olisi jotain kysyttävääkin. Aktiiviset vievät puheenvuorot ja huomion.

Henrik kiinnitti huomiota myös etäyhteydessä tapahtuvaan viestinnän kapeutumiseen, kun sanaton  kehon viestintä jää pois. Vuorovaikutus on silloin parhaimmillaankin puutteellista. Yhteisöllisyys tarvitsee luottamusta. Luottamusta viestimme hyvin paljon äänettömästi katseella ja kehon kielellä. Kun ne puuttuvat alkavat etäkokouksen osallistujat helposti kuvittelemaan toisten tunnetiloja. Myös väärintulkinnalle tulee lisää tilaa, harmi kyllä. Hyvä etäkokouksen vetäjä voi  tasoitella näitä sudenkuoppia. Opetuksen kannalta on kyse oppilaiden tasavertaisuudesta sekä luokan yhteisöllisyyden säilyttämisestä. Vaikka monet oppilaat sanovatkin kyselyissä viihtyvänsä etäopetuksessa, hiipii mieleen epäilys siitä, että kyseisillä oppilailla on heikosti sosiaalisia taitoja. Ne eivät taatusti parane yksin kotona opiskelussa. Yhteistyötaidot ovat kuitenkin nyt ja tulevaisuudessa erittäin kysyttyä valuuttaa.

Hyvässä yhteisössä kaikki kokevat tulevansa kuulleeksi. Tämän ei tulisi riippua henkilökohtaisesta sosiaalisesta taidosta tai pääomasta. Varmaa on jo nyt, että pitkän aikaa etäopetuksessa olleet ryhmät ovat vähemmän kiinteitä, eikä opiskelijoille varmaankaan synny opiskelutovereistaan vertaisverkostoa, josta syntyisi sosaalista pääomaa. Nykyisissä toisen asteen opinnoissa rakenteet eivät aina muutenkaan tue sosiaalisen pääoman muodostumista. Tasavertaisuuden kannalta hyvät verkostot kuuluvat kuitenkin kaikille. Toisillahan on itseään hyödyntäviä kontakteja ja toisilla ei. Tässäkin mielessä Henrikin väite demokratian kaventumisesta tuntuu oikealta.

Lopuksi Henrik antaa vielä muutaman vinkin. 

- "Pidä etäpalaverissa kamera päällä, että muut näkevät kasvosi. Jos kamera on pois päältä et ole henkisesti läsnä". Tämä on hyvä ohje, kuinkahan koulun etätyössä tehdään? Lapset ja nuoret ovat varmaan jo niin tottuneita kameraan että tuskin kameraa ujostellaan ainakaan yleisesti. Olen kyllä itse ollut aikuisten palaverissa, joissa toisilla on kamera päällä ja toisilla ei. Läsnäolossa on iso ero. Kokouksen vetäjä voisi huomauttaa, että ei ole tasavertainen tilanne.

-Kun asia on tärkeä sopii keskeyttää. -Tästä voisi vanha opettaja olla montaa mieltä...Ymmärrän kyllä pointin, jos kyseessä on ison joukon kokous. Kun odottaa, että viisi kommentoi ennen minua, on hetki mennyt ehkä jo ohi. Dettmann lieventää asiaa hyvin: "kun keskeytät, sano sanottavasi seitsemässä sekunnissa tai vaikene kokonaan." Ehkä keskeyttämiselle on myös hyvät säännöt? Kuuluuko korrekti keskeyttäminen sosiaalisiin taitoihin?

----------------------------------------------

Laitetaan tähän loppuun kuva, jossa on luokka ajalta ennen etäkouluja. Jokelan kansakoulun 1lk vuodelta (noin) 1928.
Tosin vuorovaikutus on ollut muutenkin erilaista. Veikkaan että kaikki oppilaat ovat tunteneet toisensa ja yhdessä on leikitty koulun jälkeenkin. Lapsethan pidettiin ulkona mahdollisimman paljon, kun tilaa sisällä ei yleensä ollut. Sosiaalisia taitoja opittiin, vaikkakin usein kipeästi kantapään kautta, kun aikuisen ohjausta ei ollut.