Kaukana on ajat, jolloin koulussa oli vain opettajia ja keittäjä (ehkä talonmies) ja tutut kylän lapset. Luonnollinen yhteisöllisyys on kadonnut ja sen tilalle on tullut tarve rakentaa yhteisöjä. Koulun aikuiset joutuvat nyt huolehtimaan ensin omasta työyhteisöstään ja sitten siirtämään yhteisöllisen rakenteen ja kulttuurin luokkiin, mikäli yhteisöllisyys otetaan yhdessä tavoitteeksi.
Koulujen yhä suurempi koko ja erityisosaajien kasvava määrä kouluissa on haaste yhteisöllisyydelle. Miten ihmeessä saadaan oppilaiden yksilölliset tarpeet ja hyvä yhteisöllisyys hoidettua? Ei helppoa, mutta rakenteilla voidaan vaikuttaa siihen, että se on mahdollista. Koulun aikuisten muodostama esimerkki on erittäin vaikuttava.
Ansioituneet professorimme Lea Pulkkinen ja Marja-Kristiina Lerkkanen kiinnittivät huomiomme opiskeluhuoltoon Vieraskynä -artikkelissa (HS 22.3.) He olivat huolissaan sote-uudistyksen siitä osasta, jossa koulupsykologien ja -kuraattorien palvelut siirretään kuntien opetustoimelta hyvinvointialueen vastuulle. "Siirtoesitys edustaa hallintolähtöistä ajattelua, joka viipaloi ihmisten toimintoja hallintorakenteista käsin." - Ihan niin. Erikoistuminen ihmisen eri tarpeiden vastaamiseen ei johda siihen, että ihmisen tarpeet olisivat erillisiä hänen kokonaistilanteestaan tai ympäristöstään. Koulussa lapset ja nuoret elävät elämäänsä koko persoonallaan, yhteisön jäsenenä.
Koulupsykologit ja -kuraattorit on nähtävä osana kouluyhteisöä. Sekä henkilöstölle että oppilaille on tärkeää tuntea, että nämäkin työntekijät ovat osa meitä. Yhteenkuuluvuuden tunne tuo luottamusta, jota tarvitaan nimenomaa opiskeluhuollossa.
Taisi olla juuri Lea Pulkkinen joka jo parikymmentä vuotta sitten totesi, että koulu on järjestynyt aikuisten työpaikaksi. Kirjoittajat toteavat että hallituksen sote-esityksen tämän osan lapsivaikutuksen arviointia (LAVA) ei ole tehty. Olisi myös ollut tarpeena arvioida esitystä koulujen yhteisöllisyyden näkökulmasta: "Hallituksen esityksen perusteluissa ei esitetä myöskään arviointia siitä, mitä vaikutuksia siirtoesityksellä on voimassa olevan oppilas- ja opiskelijahuoltolain tarkoituksen toteuttamiseen. Keskeinen tarkoitus tulisi olla opiskeluyhteisön hyvinvoinnin edistäminen yksiläkohtaisen opskeluhuollon lisäksi. Opiskeluhuollossa työkuva on siten erilainen kuin sote-palveluissa. Esityksessä yhteisö on unohtunut." (alleviivaus oma)
Koulussa ei ole vain yksilöitä tarpeineen. Siellä on joukko ihmisiä tekemässä yhdessä töitä. Lapset ovat lisäksi kasvamassa yhteiskunnan jäsenyyteen, oppimassa yhdessä elämistä. Yhä suuremmat koulut asettavat yhteisöllisyydelle uusia haasteita. Miten voi tuntea yhteenkuuluvuutta? Mikä olisi yhteisön yhteinen tavoite? Miten jokainen voi tuntea olevansa osallinen? Näihin kysymyksiin pitää kaikkien löytää vastaus. Koulun kaikkien työntekijöiden pitää olla aidosti oman työyhteisönsä jäseniä. Jos he tulevat toisesta organisaatiosta, niin on vaarana että he istuvat omissa työhuoneissaan, vieraina työpaikallaan.
Koulujen yhteisöllisyys on saanut jo paljon heikennyksiä kun moni koulun toiminta on viipaloitu. Monissa kouluissa lienee koettu miten oman talonmiehen, keittöhenkilökunnan ja siivouksen ulkoistaminen on heikentänyt yhteisöllisyyttä viime vuosikymmenten aikana. Nämäkin uudistukset ovat olleet osa viipaleajattelua. Lähipalveluita tuotetaan läheltä.
Iso osa koulujen nykyisiä puheenaiheina olevia ongelmia johtuu yhteisöllisyyden heikentymisestä. Silloin ei auta että lisätään kouluyhteisön epäyhtenäisyyttä. Tukitoimista tulee laastaritoimintaa, joka on tehotonta, tai jopa lisää ongelmia. Toisinaan on hyvä ottaa askel taaksepäin, kuten OPH asiaan liittyvässä lausunnossaan on todennut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti