Harva nimi on niin paljon kouluissa esillä kuin Wilma. Asenteet ja suhtautuminen siihen vaihtelevat. Parikymmenvuotisen historiansa aikana digitaalisesta viestintäalustasta Wilmasta on tullut osa koulunpitoa, mutta millainen osa?
Wilma kehitettiin vastaamaan peruskoululain velvoittamaan ilmoitusvelvollisuuteen. Etenkin häiriökäyttäytymisestä piti ilmoittaa vanhemmille, mieluiten todistettavasti. Näin varmistettiin, että heikot arvosanat tai oppilasta kohdanneet rankaisutoimet tulivat oikeasti huoltajien tiedoksi - ja opettaja säästi Wilman avulla aikaansa puhelinkeskusteluista tai tapaamisista. Vuosien mittaan Wilman käyttö on monipuolistunut, mutta sen käyttöä määrittelee edelleen opettajien autonomia ja osin myös koulujen erilaiset käytännöt ja tavoitteet.
Hesarissa oli 19.4. ansiokas artikkeli (linkki aukeaa kokonaisuudessaan vain tilaajille) Wilman käytöstä perustuen Hesarin omaan kyselyyn ja tutkija Sanna Oinaan väitöskirjaan (luettavissa linkissä) ja haastatteluun.
Mukavaa oli Hesarin kyselyn tuloksissa oli, että suurin osa merkinnöistä on myönteisiä, negatiivista palautetta saa noin kolmasosa oppilaista. Mikäli Wilmalla on maine huonojen uutisten tuojana, johtunee se siitä, että negatiivinen saa enemmän huomiota mielissämme (usein myös mediassa) kuin positiivinen.
Wilma on nykyisellään digitaalinen vuorovaikutuskanava opettajien, kotien ja yhä useammin oppilaankin välillä. Tärkeä uudistus on ollut, että oppilaskin pääsee näkemään Wilma-merkintänsä, olemaan osallinen häntä itseään koskevissa asioissa.
Wilma on myös pedagoginen väline, jolla voi rakentaa yhteisöllisyyttä edistävää avoimuutta ja luottamusta koulun kasvatus-ja opetustehtävän osapuolien välille. Luulenpa että Wilma on enemmän mahdollisuus kuin uhka ja siitä on ollut ja on enemmän hyötyä kuin haittaa.
Muutaman huomion tein lukemastani ja ehkä vähän kokemuksenkin perusteella:
Wilma-viestit jakautuvat tutkimuksen mukaan epätasaisesti. Voidaan nähdä kolme erilaista Wilma-viestien kohderyhmää: Ensinnä ovat motivoituneet ja menestyneet, jotka saavat paljon positiivista palautetta. Tässä ryhmässä oppilaat arvioivat myös opettaja-oppilassuhteensa parhaaksi. Sitten on ryhmä, joka saa paljon kielteisiä merkintöjä. "Kielteiset merkinnät taas kasaantuivat erityistä tukea tarvitseville lapsille ja pienelle joukolle poikia." Tämä ei tietenkään nosta motivaatiota vaan voi toimia motivaation lopullisena sammuttajana. Tukea tarvitsevat oppilaat eivät tarvitse kuormittavaa määrää negatiivista palautetta. Kolmas ryhmä voisi olla nimeltään näkymättömät tavikset eli he jotka eivät saa merkintöjä juuri lainkaan. Tämä ryhmä saattaa tuntea jäävänsä paitsi opettajan huomiosta ja kiinnittyy kouluun ehkä heikommin kuin muut. Viestinnän jakautuminen tasaisemmin on haasteellinen tehtävä.
Pääsääntöisesti oppilaista on mukavaa saada merkintöjä, he ovat silloin tulleet nähdyiksi. Sanna Oinas toteaa väitöskirjassaan: "Laadullinen analyysi
osoitti, että oppilaat pitivät teknologiavälitteistä palautetta itsestään selvänä osana
koulutyötä. He olivat pääosin tyytyväisä saamiinsa palautemerkintöihin ja pitivät
niitä tärkeinä tietääkseen, miten koulunkäynti sujuu. Haastatteluissa oppilaat arvelivat, että säätelemällä omaa käyttäytymistään oppitunneilla suhteessa saamiinsa palautemerkintöihin, he voivat vaikuttaa arvosanoihinsa."
Minulla on ehdotus Wilman kehittäjille. - Wilmalle pitää saada älyä, tässä tapauksessa tekoälyä. Tulisi luoda algoritmi, joka näyttää opettajille viestien määrän ja niiden sisällön positiivinen-kielteinen suhteen lukuvuoden aikana. Nyt käy niin että eri opettajat toimivat itsenäisesti, eikä se kokonaiskuva joka välittyy oppilaalle ja huoltajille tule kunnolla opettajien näkyviin. Luokanvalvoja olisi luonteva henkilö seuraamaan tilannetta. Hän voisi tarvittaessa viestiä, mikäli jonkun oppilaan kohdalla viestien sisältö tulee liian raskaaksi tai kun joku ei saa merkintojä lainkaan. Tämä olisi kai teknisesti mahdollista.
Taas ollaan yhteisen äärellä.Yhteisöllinen pedagogia sisältää toimiessaan myös yhteisen sopimuksen viestinnästä, tässä tapauksessa siitä, miten Wilmaa käytetään jokaisen oppilaan ja hänen kotinsa eduksi. Luulenpa että monissa kouluissa Wilman käyttöä arvioidaankin jatkuvasti, jotta sillä olisi mahdollisimman myönteinen vaikutus koulunkäyntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti