Yhteiskunta ei ole sama kuin yhteisö. Yhteiskunta jakautuu lukemattomiin yhteisöihin, joissa ihminen kokee olevansa osallinen. Osallisuus ei kuitenkaan toteudu myönteisenä kaikille. Sosiaalinen pääoma voi olla niin puutteellinen, että se ei johdata hyvään elämään, jossa hyvä koulutus, innostava työ ja hyvät kaverit ovat keskeinen osa.
Aika pitkään on meillä varoiteltu suurimpien kaupunkiemme sisäisestä eriytymisestä. Parhaat ja heikoimmat koulut löytyvät pääkaupunkiseudulta. Toki Pisa antoi viitteitä myös syrjäseutujen ja kasvukeskusten välisestä kasvavasta erosta.
Pääkaupunkiseudulla on ollut jo pitkään näkyvissä kehitystä, jossa huono-osaisuus keskittyy määrätyille asuinalueilla ja sen seurauksena näiden alueiden koulut tuottavat heikompia oppimistuloksia ja heikommat mahdollisuudet jatko-opintoihin. Pahimmillaan tästä tulee itseään toteuttava kierre. Alueiden nuoret omaksuvat ajatukset, että heillä ei ole samat mahdollisuudet kuin muilla. Sosioekonominen tausta periytyy yhä voimakkaammin, kun ympäristökin tukee eriytyvää näkyä. Pääkaupunkiseudulla on mahdollista kehitys, jossa muodostuu eliittikouluja ja varakkaampien asuinaluieta. Tämä kehitys näyttää kiihtyneen 2000-luvulla. Siihen olisi syytä saada stoppi, sillä jatkuessaan tämä kehitys murtaa yhteiskuntamme toimivuutta. Seuraavassa kuvassa kehitys tulee näkyviin, miesten ja naisten asema on vaihtanut paikkaa.
Viime aikoina on julkaistu tutkimuksia aiheesta. Apulaisprofessori Sonja Kosunen (linkki Hesariin 30.1. 2021 aukeaa tilaajille) on jo tutkinut väitöskirjassaan koulujen eriarvoistumisen tekijöitä. "Lapsen kouluvalinnan optimoiminen kilpailussa
oppilaspaikoista nivoutui paitsi tietynlaiseen sosiaaliseen pääomaan, myös kulttuurisen ja taloudellisen pääoman muuntamisen ja kentältä toiselle siirtämisen
mekanismeihin. Parhaiten kilpailussa oppilaspaikoista vaikuttivat selviytyvän ne,
joilla oli näitä kaikkia. Sosiaalisen pääoman merkitys korostui."
Kalevi Sorsa säätiö julkaisi äskettäin Maija Mattilan toimittaman artikkelikokoelman Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020. Siinäkin koulutuksen tasavertaisuus on tärkeässä osassa. On nähtävissä että koulutus periytyy aiempaa voimakkaammin (paluuta entiseen?) Myös maahanmuuttaneilla on ollut vaikeuksia kuroa kiinni täällä syntyneiden etumatkaa sosiaalisessa pääomassa. Tarvitaan yhteiskunnan tehokkaampia toimia.
Venla Bernelius ja Heidi Huilla ovat tuottaneet Valtioneuvoston julkaisun 2021:7 Koulutuksellinen tasa-arvo, alueellinen ja sosiaalinen eriytyminen ja myönteisen erityiskohtelun mahdollisuudet. Tämän julkaisun aihe on ollut kiitettävästi mediassa esillä ja syystä. Hesari otsikoi tänään 28.4.: "Suuri osa Helsingin, Espoon ja Vantaan huono-osaisuusriskin kouluista sijaitsee syrjäytyvissä kaupunginosissa." ..."Syrjäytymiskierteessä olevilla kaupunkialueilla lasten ja nuorten henkinen etäisyys naapurikaupunginosan lukioon voi olla valtava". Artikkelissa Venla Bernelius toteaa, että oppilaiden osaamisessa voi olla jopa kahden vuoden eroja parhaiden ja heikompien koulujen välillä. " Erityisen huolestuttava havainto on Berneliuksen mukaan se, että osaamiserot ovat kasvaneet sekä oppilaiden ja koulujen välillä. Peruskoulu ei enää vaikuta tasavertaiselta eri alueilla asuvien lasten ja nuorten tai edes koulujen kesken." Koronakriisi voi hyvinkin voimistaa kehitystä. Bernelius korostaa, että koulujen nimiä ei julkisteta, koska se voisi vain lisätä koulujen eroja. Näin on käynyt monissa maissa.
Miksi erot kasvavat suuriksi juuri kaupungeissa? Yksinkertaisesti siksi, että valinnanmahdollisuuksia on paljon - mutta mahdollisuus valita esimerkiksi asuinpaikkansa ei koske kaikkia. Hyväosaiset muuttavat aluielle jossa on muita hyväosaisia ja valitsevat lapsilleen koulun, jossa arvelevat sosiaalisen pääoman olevan suuri ja jaettavissa. Koulushoppaaminen on lisääntynyt ja koulujen erikoistuminen vielä ruokkii kehitystä lisää. Sosioekonominen tausta määrittää liian vahvasti sosiaalista pääomaa. Olisi erittäin toivottavaa, että sosiaalista pääomaa voidaan koulussa turvata kaikille ja erityisesti heille, jotka taustastaan johtuen uhkaavat jäädä siitä paitsi. Jotta tämä onnistuisi, tarvitaan yhteisöllinen koulu.
Kaupungit ovat aina olleet eriytyneitä asukasrakenteeltaan. Kaupungeissa työnjako on paljon erikoistuneempaa kuin maaseudulla, jossa kaikkien piti osata kaikkia ja keskinäinen riippuvuus oli suurta. Etenkin Suomessa olemme voineet olla ylpeitä pyrkimyksestämme tasavertaisuuteen. Ilmainen koulutus on ollut paras työkalumme tasa-arvon edistämiseksi. Suurimpien kaupunkiemme kehitys on kulkemassa nyt takaisin kohti keskiaikaa, jolloin kaupunkien rakenne perustui asukkaiden varallisuuteen ja asemaan. Toivottavasti kaikki haluavat tähän muutoksen. Koulussa voidaan olla tämän kahityksen murtajia, ilman poliittista vääntöä yhteisörakenteiden muuttamisesta. Tasavertaisuus on koulun tehtävä - inhimillinen ja sosiaalinen pääoma. Veikkaanpa taas että koulu tulee tästäkin syystä muuttumaan yksittäisten ammattilaisten professionaalisesta työpaikasta affektiivista työtä tekevien aikuisten yhteisöiksi. Monin paikoin työtä jo tehdään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti