Katoavat koulut

Kouluissa odotetaan kesää ja lomaa. Koulutyön parhaita ja toisinaan haitallisia puolia on, että  koulun työvuosi rytmittyy meidän vuodenaikojemme mukaan niin vahvasti. 

Mutta siitä ei nyt pitänyt kirjoittaa. Kesäloman jälkeen on taas nimittäin käynyt niin, että joukko kouluja on hiljentynyt lopullisesti. Kouluja suljetaan maassamme kovalla vauhdilla, kuten jo vuosikymmeniä on tehty. Mihin kehitys päätyy? 

Koulujen määrä on aina vaihdellut, mutta nyt näyttää siltä että koulut vain vähenevät. 

Tilastokeskuksen mukaan Suomesta on hävinnyt ainakin 2500 peruskoulua vuoden 1990 jälkeen. Opetushallituksessa on laskettu että nykyisin peruskouluja on noin 2300. Vuonna 2040 jäljellä on enää alle 1300! (HS. 26.5.2020)

Osittain tämä selittyy kouluverkon harvenemisella. Maaseutukunnissa on yhä useammin päädytty siihen, että kyläkoulut lakkautetaan ja tilalle rakennetaan yksi koulu kunnan keskukseen. Näin toivotaan että koulupalveluja voidaan pitää yllä parhaiten tilanteessa, jossa oppilasmäärät laskevat. Suurin selitys on kuitenkin syntyvyyden väheneminen, tai oikeastaan romahtaminen. Helsingissä yli puolet asuinkunnista on jo yhden hengen koteja. Perinteinen ydinperhe lapsineen on jo lakannut olemasta elämsen pääasiallinen malli.

Tässä on tarpeen myös arvioida arvoja. Kun toisaalta haikailemme koulujen yhteisöllisyyden ja oppilaiden yksilöllisen tuen perään, niin yhä suuremmissa kouluyksiköissä tämä tavoite on entistä vaikeampi saavuttaa. Mikäli yhtään uskomme tutkittuun ns. Dunbarin lukuun (ja miksi emme uskoisi), yhteisöllisen ja turvallisen koulun ihannekoko on noin 150-200. Siirtymisellä suuriin kouluyksiköihin on hintansa. Niiden toimintakulttuuri pitää rakentaa hyvin toisella tavoin kuin kyläkoulussa, jossa kaikki jo tuntevat toisensa useiden sukupolvien ajalta. Uuden toimintakulttuurin rakentaminen voi kuitenkin kestää, koska kouluissamme ei useinkaan ole valmiina varsinaista toimintakulttuuria, jota voidaan kehittää.

Tulevaisuudessa tullaan toteamaan, että 2000-luvun alkupuoli oli suuren murroksen aikaa koulutuksessa ja sen järjestämisessä. Paitsi koulujen koko ja sijainti muuttuu, niin opetettavat asiat muutuvat, koulun tehtävä kansalaisuuteen saattamisessa tulee yhä tai taas tärkeäksi. Oppimisen välineet ja strategia muuttuvat. Huh, on siinä jännittävää urakkaa! -  No kaikki ei tapahdu kesän aikana, joten useimmat voivat kai jatkaa töitään kesän jälkeen melkein kuin ennen...