Koulukeskustelu on toisinaan jyrkkää. Etenkin opettaja, joka tekee melko itsenäisesti työtään, myös persoonallaan ja tunteillaankin, voi kokea muutokset raskaina, turhina ja ihan väärinä. Opetusala ei poikkea varmaankaan kovin paljon muista, siinä että "ulkopuoliset" eivät ymmärrä ja osaa.
Rakennusalalla aika tunnettua on, että arkkitehti ei ymmärrä rakentamisesta mitään, rakentajien mielestä. Vähän samaa on opettajien ja koulutusalan tutkijoiden ja suunnittelijoiden välillä, väitän. Vaikka opettajat saavat tutkijakoulutuksen yliopistossa, eivät he yleensä valmistuttuaan koe tutkimuksen maailmaa läheisenä. Saa kiistää jos siltä tuntuu, mutta tämä on kokemukseni pitkältä ajalta, eikä juuri ole tarvinnut muuttaa käsitystä. Ehkä vähän ollaan parempaan suuntaa menossa. Itse motivoiduin aikoinaan kirjoittamaan noita koulun kehittämiseen liittyviä kirjoja, kun huomasimme, että opettajat eivät osallistu lähes ollenkaan alansa julkaisutoimintaan. Sääli, monilla olisi paljon annettavaa.
Opetus-ja kasvatustyö on aina tulevaisuuteen katsovaa. Tutkimus tuottaa koko ajan paljon tietoa oppimisesta ja työelämän vaatimukset muuttuvat hengästyttävää tahtia. Kyllä koulussa ollaan kilpajuoksussa kaikkien vaatimusten kanssa. Mutta valistuneilla johtopäätöksillä on mentävä eteenpäin.
Isossa lehdessä (HS) oli Pilvi Torstin hyvä kirjoitus 15.3. "Suomen on valmisteltava 2040-luvun koulutusta jo nyt" (LINKKI) Torsti on juuri valittu Euroopan koulutussäätiön (ETF) johtajaksi, joten eräänlainen linjapuhe oli tämä sitten. Kirjoituksessa hän toteaa, että koulutusta on suunniteltava lähivuosikymmenten maailmaa hahmottaen. Torsti kokee että Suomessa ei ole ollut selvää tulevaisuuskuvaa. Myös hyvät PISA-tulokset 2000-luvun alussa saattoivat hänen mukaansa aiheuttaa koulutuksen tulevaisuustyön vajetta. Ajateltiin ehkä, että olemme pysyvästi huipulla, kun ei muuteta mitään. Torsti valittelee myös sitä, että meillä ei ole koulutukseen erikoistunutta ajatushautomoa tai instituuttia. Todella, onhan se vähän kummaa... Torsti ehdottaakin tulevaisuuskomitean perustamista.
Itse en osaa sanoa aina asioita suoraan, eikä aina ehkä kannata. Torsti kirjoitti kuitenkin: "Jotta koulutus vastaa tulevaisuuden tarpeisiin, sitä on valmisteltava jo nyt. Puheet siitä, että opettajille pitää antaa työrauha ja koululle mahdollisuus keskittyä perusasioihin, ovat ongelmallisia. Muuttuvassa maailmassa ei riitä, että pitäydytään vain nykyisyydessä ja aiemmissa malleissa." Tästä varmaan moni opettaja hermostui. Seuraavan päivänä 16.3. Hanna-Leena Nikkinen, opettaja, vastasikin Hesarin Mielipidepalstalla:"Visiopuhe mitätöi opettajien osaamisen". Kirjoittaja ei luottanut lainkaan koulun ulkopuolelta tuleviin uudistamisen suuntaviivoihin : ".. ettei opettaja voi kuin hämmästellä, minkälaisella asiantuntemuksella koulutussäätiöissä koulutusta visoidaan". Polarisaatio on tässä valmis, eikä se kyllä palvele tulevaisuuden tekijöitämme. Koulustavoitteita pitää kehittää, tieteen ja parhaan käytettävissä olevien visioiden ehdoilla.
Koulutuksen tavoitteet nousevat kyllä koulun ulkopuolelta siitä maailmasta, jossa koulukin on osanen. Opettajilla on toivottavasti oma visionsa ja osaaminen siitä, miten oppimista voidaan tehdä yhdessä innostavaksi. Jokainen opettaja on visionääri, tietäen tai tietämättään. Olisi todella tärkeää saada opettajille aikaa paneutua yhdessä välillä koutusalan tutkimuksiin ja opetussuunnitelman syvempiin sisältöihin. Sitten yhdessä pohdittaisiin millaisin kasvatus- ja opetusjärjestelyin mennään kohti tulevaisuutta. Opetustyö on toki eräänlaista käsityötäkin, mutta se pohjautuu tieteelliselle tiedolle monella tavalla. Opettajat tarvitsevat näkymiä, joita eri alojen osaajat voivat avata. Jos ryppyjä on ollut, ne kannattaa tasoittaa, jokainen omalla osuudellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti