Näyttää siltä että yhteiskunnallinen eriytysmiskeskustelu käsittelee nyt erityisesti kouluja. Vähän tuntuu siltäkin, että mediassa syyllistetään vanhempia, kun he etsivät parasta koulua lapsilleen. Eihän kukaan hanki autoakaan ensimmäisestä liikkeestä yleensä! Ja lapsi on sentään aika paljon tärkeämpi...
Korjausliikkeiden pitää tulla vahvasti kaupunkinsuunnittelusta ja koulujen tuen oikeasta mitoituksesta.
Eihän tämäkään mikään uusi ilmiö ole. Suomessakin on aina ollut eliittikouluja "parempien" ihmisten lapsille. Onneksi opetus ja olosuhteet ovat kouluissamme olleet melko tasaiset. Mutta kyllähän esim.Sykkiläiset tiedettiin jo minun nuoruudessani. Mutta nyt onkin käynnissä kehitys joka voimistuvasti eriarvoistaa asumisalueita ja kouluja. Venla Bernelius tutkimusryhmineen on ansiokkaasti tuonut esille prosessin vaarat.
Hesarissa oli 5.3. taas Berneliuksen haastattelu "Tutkijan mukaan Helsingin kouluissa viimeinen hetki puuttua eritymiseen." (LINKKI) Tänään oli muuten taas Hesarissa juttu koulushoppailevasta perheestä.
Bernelius varoittaa, että Suomessa ollaan kulkemassa koulumaailmassa kohti voimakkaan eriytymisen kehitystä, joka on tapahtunut monissa Euroopan maissa jo kauan sitten. Tällöin oppilaasta tulee tuote, josta koulut kilpailevat. Parhaiten menestyvät koulut eivät sitten tarjoa välttämättä mitään pedagogista huippuosaamista, vaan ainoastaan keräävät mainetta hyvistä keskiarvoista. Oppilaat kun ovat huippuja, opetuksesta riippumatta, korkean kynnyksen kouluissa. Heikommin kilpailussa menestyvät koulut voivat kärsiä hyvien ja pätevien opettajien puutteesta ja oppilaiden heikosta motivoitumisesta. Jos nimittäin uskoo olevansa huonon koulun huono oppilas, niin oppimistulokset ovat yleensä vaatimattomia.
Bernelius toivoo, että Suomessa nähtäisiin koulu- ja kaupunkipolitiikan kokonaisuus suurten rakenteiden kautta. Tällöin kaavoitus ja koulujen tarpeeseen perustuva resurssointi ovat esimerkkejä toimenpiteiden kohteista. Vanhempien kanssa käytävä dialogi on tässäkin tärkeää. Kasvatuskumppanuuden pitää olla toimivaa. "Iso osa vanhemmista haluaa lapsensa lähikouluun, joka on turvallinen ja jossa on oppimisen edellytykset kunnossa. Uskon, että vanhemmat reagoivat positiivisesti, jos osoitetaan, että nämä asiat kyllä hoituvat"
Bernelius ei pidä kovin hyvänä Ylen julkistamaan koulukonetta, joka saattaa hyvinkin kiihdyttää eritymistä, vaikka sitä ei tietenkään ole haluttu tukea. "Vaikka koulujen erot olisivat pieniä, listallahan aina joku on viimeisenä. Vastaavat listaukset kiihdyttävät eriytymistä ja voivat suoraan vaikuttaa oppilaiden uskoon itsestään oppijoina." Olen samaa mieltä. Vaikka tarkoitus olisi hyvä, niin listaukset ja etenkin niistä puhuminen voimistavat mielikuvia hyvistä ja huonoista kouluista.
Bernelius toteaa lopuksi, että ei pitäisi puhua vain ongelmista. "Olisi positiivista, että sen sijaan keskustelu herättäisi meidät puolustamaan kaikkia kouluja." Ihan samaa mieltä. Ja kyllähän vielä paljon meillä arvostetaan lähikoulua. Kouluverkon harventuminen väkirikkaillakin alueilla on osa tätä eriytymisongelmaa. Olisko aika puhua myös liian suurista kouluista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti