Toisinaan olen melkein kateellinen siitä, miten jotkut osaavatkin sanoittaa tärkeitä asioita niin selkeästi.
Itselleni upposi Olli-Pekka Heinosen ja Kaarlo Hildénin Vieraskynä-kirjoitus Hesarissa 4.3. "Koulutustason parantaminen ei ole Suomelle riittävä tavoite". (linkki) Kirjoittajat kuvaavat hienosti sitä, miten koulutuksella on ajassamme yhä tärkeämpi uudistamisen ja tulevaisuuskestävän oppimisen tavoite.
Kirjoituksen ydin, siten kuin sen käsitän, on siinä, että pelkän tiedon omaksuminen ei riitä ratkomaan ongelmia, joita globaalisti tai lähiympärisössäme kohtaamme. "Kriisejä ei ratkaista niillä arvoilla ja ajatusmalleilla, jotka ovat ongelmat synnyttäneet". Kirjoittajat viittavat myös polarisaatioon ja siihen, että tärkeäksi on noussut osoittaa, missä muut ovat väärässä, eikä niinkään se, että erimielisyydestä huolimatta on tarpeen olla yhteinen näkemys maailmasta. Näin tuntuun olevan, sillä tieteellisen maailmankuvan kieltäminen ja historian muokkaaminen omien intressien palvelukseen ovat jo monin paikoin tapahtuneet. Kirjoittajat toteavatkin, että uusi tieto ei automaattisesti päivitä yhteistä maailmankuvaa. Mikä neuvoksi?
"Ihmisen sisäinen tarve muutokselle syntyy vasta, kun käsittelemme tietoa kokemuksellisesti ja se herättää meissä emootioita." Miten tärkeä toteamus! En voi olla ajattelematta sitä täydellistä tunteettomuutta, jota Venäjän aloittama hävistyssota edustaa. Näyttää myös, että mitään ajatuksellista päivitystä ei Venäjän johdossa tapahdu. Tarvitsemme kokonaisvaltaista ja elämyksiä tarjoavaa opetusta, joka synnyttää tiedon lisäksi empatiaa ja kyvyn ymmärtää erilaisia näkökulmia. Kun saamme koko ajan uutta tietoa, siitä on hyötyä vain, jos olemme valmiita uudistamaan ajatteluamme. Koululla on siten aiempaakin merkittävämpi ja laajempi tehtävä. Säilyttäminen ei enää ole niin tärkeää kuin uudistaminen, vaikka toki kulttuuria pitää rakentaa myös historiaa ymmärtäen.
Perusopetuksen tehtävä on alunperinkin määritelty laaja-alaiseksi. Keskustelu koulutuksen tasosta kääntyy liian usein vain arvosanoihin ja koulutustasoon. Opettajat kyllä tietävät, että kasvatus ja opetus ovat toisiinsa sulautuneet, koulussakin. Kasvatukselle onkin tarpeen raivata riittävästi tilaa ja palauttaa se koulun toiminnan suunnittelun keskiöön."Kasvu ihmisyyteen ja vastuulliseen yhteiskunnan jäsenyyteen vaatii ajatus- ja toimintamallien ravistelua, empatiakyvyn kehittämistä, kokemuksellisuutta ja luovuutta".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti