Kevään aikana tuhannet vastaavat taas THL:n Kouluterveyskyselyyn(linkki). Se tuottaa paljon erilaista tietoa lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Siitä kertyy kuvaajia, joiden avulla voidaan tai pitäisi voida seurata kehityksen kulkua hyvinvoinnin eri alueilla. Kyselyn kehittäjä, emeritusprofessori Matti Rimpelä on kylläkin sitä mieltä, että massakysely ei enää palvele. Tarkempaa tietoa saataisiin kohdistamalla teemaattisia kyselyjä.
Rimpelän mukaan kyselyssä ei ole enää oikein mittän järkeä. "On energian ja aineiston hukkaamista , että kysymme samoja asioita kymmeniltä tuhansilta nuorilta. Sama tieto saataisiin paljon tarkemmin muutamilta tuhansilta nuorilta." Rimpelän mukaan kyselystä on tullut mielipidetiedustelu, joka ei kerro mitään. (LINKKI Ylen uutiseen) No, järkee vai ei, niin uuden kyselyn tulokset tulevat taas loppuvuodesta.
Minua kiinnostaa tietenkin yhteisölliset ilmiöt, joita kysely myös jotenkin kaiketi kuvaa. Otetaan muutama kuva kyselystä 2021:
Todella mukavaa on, että opettajaan luotetaan enemmän. Aiemmin kansainvälisessä vertailussa suomalainen opettaja suhtautui etäisesti oppilaisiinsa. Ehkäpä ollaan menossa parempaan suuntaan. Luottamus- ja kiintymyssuhde pitäisi olla kunnossa jos kasvattaja haluaa vaikuttaa oppilaisiinsa. Suhde opettajaan kuvastanee suhdetta kouluun yleisestikin. Luottamus opettajaa kohtaan on osa sosiaalista pääomaa.
Moni asia on koulussa(kin) sukupuolittunut. Vaikea sanoa, että ovatko tytöt yksinäisempiä, vai tunnistavatko he herkemmion yksinäisyyden tai vastaavat yksinäisyydestä käsin? Joka tapauksessa puuttumalla ryhmien sosiaaliseen rakenteeseen, opettaja voi varmistaa että yksinäisyyttä ei tarvitse tuntea, ainakaan pitkään. Toivottavasti tämäkin huonoa kehitystä osoittava käyrä johtuu paljolti korona-ajan poikkeusjärjestleyistä.
Yksinäisyys ja ahdistuneisuus ovat herkästi yhteen kuuluvia asioita.Tässä on taas toivottavasti koronavaikutusta. Mutta miksi pojat ovat ihan eri tasolla? Olisi kiva tietää.
Tyttöjen koulu-uupumus on lähtenyt jyrkkään nousuun. Voi olla että se tunnistetaan entisä paremmin, mutta jotain merkillistä tässä on. Tytöt pärjäävät Suomessa yhä selvemmin poikia paremmin (OECD-maiden suurimmat erot tyttöjen ja poikien välillä) , mutta onko tämä sitten sen hinta? Mistä tämä käyrä oikein kertoo?
Vaikka tytöillä menee koulutuksellisesti hyvin, niin tämä asia on kaipaa edelleen korjaamista. Koulu voi osaltaan opettaa yhdessä toimimista ja arvostavaa suhtautumista toisiin. Ei voida mennä huonompaan suuntaa! Toisaalta ollaan nyt varmasti ottamassa taas kehityksessä edistysaskelta, jolloin tytöt tunnistavat paremmin epäsopivan käytöksen, eivätkä myöskään sitä hyväksy.
Mutta onhan paljon positiivista kyselyssä. Tupakointi on vähentynyt huomattavasti, alkoholin käyttö vähenee edelleen nuorison keskuudessa ja fyysisen väkivallan uhka vähenee. Suurin osa ei koe kiusaamista.
Sosiaalisen pääoman kertymisen ja yhteiskuntaan kiinnittymisen kannalta on hyvin tärkeää, että koulussa on mukavaa. Hiukan hassua on, että pojat viihtyvät koulussa vähintään yhtä hyvin, vaikka heidän tuloksensa ovatkin heikompia. Huolettomuus on poikien vahvuus, vaikka sitä usein pidetään heikkoutenakin. (itse olin liiankin huoleton oppilas)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti