Tiistai-iltana oli TV 2:sen kasvatusilta. Studioon on kerätty parinkymmenen hengen joukko keskustelemaan kasvatuksesta ja sen tilasta Suomessa. Keskustelu oli enimmäkseen kiintoisaa. Harmi vain että tämmöisiin "suuriin" keskusteluihin kutsutaan nin monta ihmistä että tavanomainen keskustelu ei ole mahdollista. Puolet pienempi porukka olisi varmaan saanut syvällisemmän keskusteluillan aikaiseksi. Mutta ehkäpä näkökulmia tuli monta.
Raikkaimpia olivat nuorempien osannottajien mielipiteet. Tivattiin että mitä se yhteisöllisyys on ja miten sitä tehdään; hienoa. Vastausta ei tullut, varmaankin koska paikalla ei ollut nähdäkseni ketään varsinaista yhteisökouluttajaa tai muuta vastaavaa yhteisöllisyyden asiantuntijaa.
Reseptiksi tarjottiin koulun alkuun viikon parin kevennystä ja keskittymistä ryhmäytymiseen, kuten kai joku ministeri sanoi. Nuorison edustaja sivalsi mallikkaasti että parin viikon yhdessä leikkiminen ei tuota turvallista yhteisöä. EI niin, se on paljon pitempi urakka.
Aika paljon puhuttiin koulusta. Siitä puhuttaessa kaikki ovat näköjään asiantuntijoita. Koulu ei kumminkaan ole erillinen saareke tai ainoa kasvattaja. Keskustelussa ei ehditty käsitellä esimerkiksi liikunnan tai muun kulttuurin kasvattavaa merkitystä.
Hieno juttu kumminkin että tärkeimmästä mahdollisesta aiheesta puhuttiin televisiossa pitkässä lähetyksessä. Mikä voisi olla tärkeämpää kuin se miten lapsista ja nuorista huolehdimme? Mitä haluamme siirtää kulttuurissamme eteenpäin ja miten? Vain keskustelemalla julkisesti tätä tahtotilaa voi selvittää.
Ihan toinen asia. Korjasin viikolla uskonnon kokeita. Kysyttiin mikä on vaikein käsky toteuttaa. 21 vastasi ja heistä seitsemän vastasi vaikeimmaksi käskyn: Muista pyhittää lepopäivä. Syynä oli se että on aina niin paljon tekemistä ja menoa... Enpä olisi arvannut etukäteen.
Tietenkin yhteisöllisyyden näkökulmasta on hyvä että tavataan monia ihmisiä ja pidetään verkostoa yllä. Mutta ei ihminen jaksa kovin suurta ihmismäärää huoltaa kunnolla. Oppivatko lapset ja nuoret pinnallisiin ihmissuhteisiin ja nopeaan suorittamiseen kun monilla ei tunnu olevan omaa aikataulutonta aikaa riittävästi? Entä vuorovaikutustaidot?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti