Kiire ja yhteisöllisyys

Kiire ja yhteisöllisyys

Olin Opettaja tv:n vieraana studio Kotrossa, jossa puhuttiin kiireestä. http://opettajatv.yle.fi/tvohjelmat?show=2&id=&p_id=E0311568

Miten kiire liittyy yhteisöllisyyteen?
No siten että kiire on kasvatusyhteisöissä ehkä yleisin tekosyy yhteisöllisyyttä edistävien toimenpiteiden toteutumattomuudelle.

Kiire on kummaa seuraa. Se on aineetonta energiaa, jonka läsnäolosta päättää jokainen itse, toivottavasti.
Keskustelussa puhuimme muun muassa siitä että opettajien velvollisuus on suojella lasta kiireen kulttuurilta. Opettaja/kasvattaja ei saa suostua kiireen marttyyriksi. Aikamme eräs piiloarvo lienee tehokkuuden osoittaminen kiireellä tyyliin ” En ole edes ehtinyt syömään tänään.” Kasvatuksen tehtävä on siirtää kulttuuria seuraavalle sukupolvelle, mutta kasvattajan tärkeä tehtävä on myös erottaa kulttuuristamme ne osa-alueet jotka eivät rakenna yhteiskuntaa tai hyvinvointia.

Kiirettä on ainakin kolmenlaista : luonnollista kiirettä, ulkopuolelta tulevaa hallitsematonta kiirettä ja itse aiheutettua. Kiire voi olla hyvääkin. Ainakin itse toimin tuotteliaammin kun minulla on tiedossa aikarajat työn loppuun suorittamiselle. Itse aiheutettua kiirettä on helpointa vähentää. Kannattaa keskittyä olenaiseen, ottaa selville omat keskeiset työtehtävät ja selkeyttää ajankayttönsä.
Opettajat voisivat säästää aikaa tekemällä yhteistyötä eli tuottamalla palveluita toisilleen ja tutustumalla kunnolla opetussuunnitelmiin. Olisiko syytä myös palata aikaan jolloin opetustyötä tehtiin kokonaisvaltaisesti? Olisi ehdottomasti viimeinkin sovittava mikä on oikein meidän työaika.
Voi olla että niillä jotka noudattavat lyhintä työaikaa on eniten kiire...

Mutta onhan toki niin että kasvattajan työssä on välistä kiire. Kontaktien määrä on päivän mittaan kuormittava ja yllättäviä tehtäviä tulee koko ajan eteen. Nämä luonnolliset seikat on hyväksyttävä tai on väärällä alalla...

Kiire liittyy yhteisöllisyyteen siinäkin että sitä voidaan parhaiten poistaa yhdessä. Mikäli kiirettömyys on arvo (kuten usein sanotaan) pitää tehdä sopimuksia siitä miten kiireettömyyttä edistetään. Sopimusten toteutumista tulee myös seurata.
Kouluissa kiireeltä pitäisi minusta suojella etenkin lapsia. Kiire auheuttaa turvattomuutta ja hidastaa oppimista. Me aikuiset sentään saamme palkkaa työstämme, lapset ja nuoret ovat myös elämässä elämää kouluissa ja päiväkodeissa.

Tulemme siihen että yhteisöllisessä toiminnassa kaikki yhteisön jäsenet ovat tasavertaisia toimijoita, vaikka vastuualueet vaihtelevat. Koulut ja päiväkodit ovat pääsääntöisesti suunniteltu aikuisten työpaikoiksi. Lapset eivät ole tilaneet esimerkiksi kiirettä kouluun.Viimeaikaiset vihanpurkaukset kouluja kohtaan heijastanevat myös nuorten turhautumista siihen että eivät juurikaan voi vaikuttaa oman kouluyhteisönsä toimintaan.
Yhteisöllisyyden tuottaminen, yhteisölliset taidot ja sopimukset ovat aikamme suurin haaste. Oikeastaan kaikki vanhat yhteisölliset rakenteet ovat länsimaisessa kulttuurissa romahtaneet. Seuraukset ovat jo näkyvissä. Yhdessä eläminen täytyy oppia uudella tavalla. Voiko kouluissa olla tärkeämpää pohdittavaa?