Vuoden vaihtuessa voi miettiä monenlaista taakse- ja eteenpäin.
Yhteisöllisyys-areenalla ymmärsin yhä selvemmin, että kyse on yhteisön arvoista ja varsinkin niistä arvoista, joita ei käsitellä. Ja että maailma on todella muuttunut.
Entinen kyläyhteisyys (jota ei enää juuri ole eikä tule) perustui kaikkien osallisuuteen, sukupolvien tuntemiseen ja sukulaisuuteenkin. Yhteisöllisyyteen synnyttiin, se oli konkreettisesti rakennettu omaan elinympäristöön jo valmiiksi ja muuttumattomaksi.
Yhteisöllisyys tarkoittaa ajassamme, että kaikilla yhteisön jäsenillä on ainakin käsitys siitä, että voi vaikuttaa tehtävään, tarkoitukseen ja tekemiseen, kuten olen täällä aiemmin kirjoittanut. Uusi yhteisöllisyys on arvo, josta seuraa sarja tavoitteita ja tekoja. Keskeinen arvo on demokratia, avoin vaikuttaminen. Tämän ajan yhteisöllisyyttä ei ole valmiina toimintaympäristöissämme, kuten ei yleensä yhteisöjäkään entisessä mielessä. Jos yhteisöllisyyttä nyt halutaan, sitä pitää rakentaa. Se on ihan kovaa duunia.
Demokratia ei ole ihmisen luonnostaan kovin helposti haltuunotettava toimintatapa. Vallasta on vaikea luopua, koska se antaa etuja, ainakin siltä tuntuu. Yhteisöllisyyden rakentamista hidastaa ja estää ihmisen taipumus pitää kiinni vallasta.
Kouluissa suhdeverkosta on jatkuvasti vaihtuva. Kasvavalle se on luottamus- ja kiintymyssuhteen kannalta ongelma. Kasvattajelle se tuo lisävaikeuksia yhteisöprosessin ohjaamiseen. Ryhmien dynamiikka ei yleensä pääse kypsymään.
Silti moni asia menee hyvin. Kasvattajan pitää tehdä hyvää tulevaisuutta nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti