Tämä uutinen pysäytti aamiaspöydässä miettimään. Mitä oikein tapahtuu demokratian kultamaassa vai tapahtuuko?
Mikäli todella on niin, että nuoret eivät koe pääsevänsä osallistumaan tarpeeksi, he valitsevat omat keinonsa. Meillä on kulttuurisia piirteitä, jotka voivat aiheuttaa radikalisoitunista ja syrjäytymistä.
- Kouluissa on erittäin vahva opettajan autonomian ja yksin toimimisen perinne
- Nuoret ovat tottumassa suoraan osallisuuteen sosiaalisen median kautta
- Koulujen oppilasdemokratia elää vieläkin taantumaa vanhojen muistumien painon alla
- Meillä muutenkin pidetään (vielä?) vahvana johtajuutena yksin päättämistä
Näyttää siltä että kouluissa on erittäin vaikeaa luoda todellista osallisuutta, sitä jossa asioista myös päätetään tai ainakin keskustellaan yhdessä. Juuri luin erään koulun verkkosivuilta. ”Oppilaskunta järjestää tapahtumia, jotta koulussa olisi hauskempaa” Hmm. Oppilaskunta on demokratia- ja kansalaiskasvatusfoorumi, jonka avulla oppilaiden tulisi päästä mukaan yhteisten asioiden päättämiseen tai ainakin ilmaisemaan mielipiteensä. Koko järjestelmä on luotu, jotta oppilaat oppisivat miten asioihin vaikutetaan. OPH:n ohjeet on tässäkin tapauksessa jätetty lukematta...
Taas kerran puhutaan arvoista ja siitä miten monet tärkeäksi sanotut arvot on vaikea todellistaa teoiksi. Kasvatustyö on tekoja, joiden tulee lähteä arvoista. Muuten toiminta on sattumanvaraista ja yksittäisiin tilanteisiin sopeutuvaa.
Radikalisoitumista ja syrjäytymistä ehkäistään parhaiten opettamalla ja näyttämällä, että jokainen voi olla mukana yhteisissä asioissa. On erittäin tärkeää todistaa, että kaikkien mielipide on oikeasti tärkeä, muutenkin kuin puheissa. Uskon että yksilö voimautuu, tunteesta, että voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja ympäristön tapahtumiin.
Siispä demokratiaa kouluihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti