Räsänen vaatii lisää rankaisuvaltaa opettajille
Tässä blogissa olenkin jo kirjoittanut rangaistuksista, mutta niin vaan syksy on jälleen tuonut vilkkaan keskustelun siitä, miten kouluihin saadaan järjestys/kuri ja oikeat rangaistukset oppilaille. Mistä tässä keskustelussa oikeastaan on kyse? En ihan hahmota.
Väkivalta sinänsä on oman koulukokemukseni mukaan vähentynyt tuolta 70-luvun lopulta, jolloin itse aloitin opettajana. Aiemmin olivat tappelut koulussa paljon yleisempiä ja kiusaaminen suoraviivaista.
Toinen juttu on, että opettajien uhmaaminen tai tahallinen sääntöjen rikkominen voi olla lisääntynytkin.
Kyse voi olla myös oppilaiden turhautumisesta kun koulujen toimintakulttuuri ei aina vastaa oppilaiden elämää todellisuutta.
Rankaistoimet kohdistuvat helposti samoihin oppilaisiin vuodesta toiseen eli eivät ole tehokkaita. Jotain rangaistuksia on silti oltava, jotta oikeus tapahtuisi, yhteisön silmissä. Voikin nähdä, että rankaisutoimet yhteiskunnassa yleensäkin on tarkoitettu pelotteeksi muille. Siitähän koko rankaisu-insitituutiossa on ollut alunperinkin kyse.
Valtaosa oppilaista on kuitenkin niitä tavallisia lapsia ja nuoria, joiden kasvuun kuuluu joskus myös oman tahdon ja häntä ohjaavan aikuisen tahdon välinen mittelö.
Minusta tärkeintä on, että opetusministeriössä on viimeinkin herätty ja pyritään luomaan yhteinäistä ohjeistusta koulujen rankaisutoimiin. Suurin ongelma käytännössä on ollut se, että koulut keksivät itse omia rankaisumenettelyjään. Opettajilla (ja usein rehtoreillakin) on hämmästyttävän huonosti tietoa siitä, mitkä ovat koulun/opettajan oikeudet ja mahdollisuudet rangaista.
Tämä saattaa johtua Suomen koulujen pedagogisesta vapaudesta. Rankaiseminen ei ole kuitenkaan pelkkää pedagogiaa. Oikeusvaltiossa tulee kaikissa kouluissa olla yhtenäiset perusteet ja käytännöt rangaistuksille. Näin varsinkin kun rankaisun kohteena on lapsi tai nuori.
Tämä on periaate josta ei voi tinkiä, vaikka olisi kuinka hyviä ideoita uusista rankaisukeinoista.
Jokainen rankaisutoimi on kasvattajalle tavallaan tappio. Kouluyhteisössä rangaistús on julkinen ja leimaa oppilasta, joka helposti toteuttaa hänelle varattua roolia.
Miten luodaan myönteistä omakuvaa vahvistavia rangaistuksia? Miten saadaan rangaistava oppilas luottamaan rankaisijoihinsa?
2 kommenttia:
Viisaasti ajateltu. Toinen mielenkiintoinen teema voisi olla, miksi opetussuunnitelmissa ei ole viittaustakaan rangaistuksiin? Kun lukee opsin jälkeen Peruspetuslakia ja -asetusta, on kuin niissä olisi kaksi aivan eri maailmaa: pedagoginen ja juristinen.
Niin tuntuu olevan. Oppilas ja opettaja ovat kuitenkin yhdessä maailmassa.
Lähetä kommentti