Jälleen, kuten usein koulujen alkaessa, on näkynyt uutisia, kannanottoja ja artikkeleita koulujen työrauhasta. Tässä Ylen juttu: http://yle.fi/uutiset/tutkijat_koulun_tyorauha_ei_ole_opettajan_karismasta_kiinni/6255403 Ehkäpä on tarpeen esittää oma "totuus" asiasta.
Mielestäni työrauha on käsitteenä kovin epäselvä ja kaipaa kuten yhteisöllisyyskin tarkempaa, yleisesti hyväksyttyä/omaksuttua tulkintaa. Työrauha viittaa minusta nykyään usein opettajan työrauhaan, jolloin sen puutteen tai riittävyyden määrittelee kukin opettaja. Kyllä minultakin vanhemmat joskus kysyivät, että miten se työrauha, kun oppilaat saavat keskustella keskenään tunneilla...
Tänään Hesarin yleisökirjoituksessa Suomen psykologiliiton koulupsykologian toimikunnan puheenjohtaja (huh!) Annarilla Ahtola esitti aiheesta hyviä ajatuksia työrauhaan liittyen:
Kurinpitotoimet ovat jälkijättöisiä
eivätkä koulun rangaistukset joka tapauksessa ole kovinkaan
tehokkaita. Ahtola totesi kirjoituksessaan että kurinpidollisia
toimia (tai niiden tarvetta) vähennetään parhaiten
toimintakulttuurin kehittämisellä sekä opettajien
luokanhallintataitojen koulutuksella. Lisäksi opettajalla tulee olla
mahdollisuus konsultaatioon.
Olen ihan samaa mieltä. Luokan/ryhmien ilmapiiriin vaikuttaa opettajan ammattitaito, jota kokemus voi kasvattaa koko työuran ajan. On aivan hämmästyttävää, että opettajille ei tarjota yleisesti työnohjausta ja varsinkin liittyen luokanhallintaan. Jos ohjattava ryhmä ei ole opettajan ohjauksessa, on tilanne kaoottinen ja kaikille raskas.Toimintakulttuuri mainitaan voimassa olevassa opetussuunnitelmassa. Kouluja on velvoitettu kehittämään toimintakulttuuriaan yhdessä oppilaiden ja vanhempien kanssa. Veikkaan, että aika monessa koulussa kehitystyö ei ole ollut suunnitelmallista eikä pitkäjänteistä. Opettajat toimivat usein itsenäisesti omien mieltymystensä mukaan. Toimintakulttuuria voi kehittää ainoastaan yhteisöllisesti, jolloin kaikki toimivat yhteisten tavoitteiden hyväksi.
Opettajien luokanhallinta- tai siis
oikeammin ryhmänhallintataidot eivät kuulu (jostain kummallisesta
syystä) opettajien koulutukseen. Niinpä useimmilla opettajilla ei
voi olla perustietojakaan esimerkiksi ryhmadynaamisista ilmiöistä.
Uskon että moni työrauhaongelma voitaisiin ratkoa, mikäli
opettajille annettaisin parempia työkaluja ryhmän hallintaan. Nythän
opettajat keksivät niitä vuosien mittaan itse, tai eivät keksi.
Tämäkin tieto poistuu sitten koulusta kun opettaja jättää
työyhteisönsä. Itselläni on hyviä kokemuksia siitä, että
pitkäjänteinen, yhteisöllisten pedagogisten ratkaisujen suosiminen
lisää motivaatiota ja vähentää ristiriitoja opettajan ja luokan
välillä.
Työrauha ja sen hakemisen tavoite saattaa olla hyvin erilainen opettajan/vanhempien ja lasten/nuorten näkökulmasta. Lapsi ja nuori on usein niin täynnä toiminnallista energiaa, että perinteinen hiljaisuudessa työskentely koulussa on vaikeaa, epäluonnollista. Lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluu myös jonkinasteinen kurittomuus. Omaa tahtoa ei voi kehittää vain tottelemalla. Koulun kasvatustehtävään kuuluu rajankäynti yhteisen hyvän ja oman tahdon kehittymisen välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti