maanantai 7. huhtikuuta 2014

Vieras opehuoneessa

Mitä tapahtuu kun koulusi opettajainhuoneeseen tulee uusi ihminen tai satunnainen kyläilijä?


Olen viimeisen kolmen vuoden aikana käynyt useammassa koulussa kuin koskaan työurani aikana. Eläkehommani tvt-pedagogina vie erilaisiin kouluihin. Ehkäpä reilu parikymmentä koulua on tullut nähdyksi, osa läheisemminkin. On kiintoisaa tarkkailla koulujen toimintakulttuuria, joka aukeaa aika nopeasti. Eräs tilanne, josta voi jotain ajatella, on se kun saavun tai saavumme ensi kertaa opettajien huoneeseen. Reaktioiden kirjo on suuri. On kouluja jossa jo melkein odotetaan ovella ja kaikki tulevat tervehtimään käsipäivää. Tämmöisessä opehuoneessa on yleensä iloinen ja aktiivinen tunnelma. Vieraalle tarjotaan kahvia ja pullaa. Parhaassa tapauksessa olen saanut vielä itseleivotun ruisleivän kainaloon kun viimeinen vierailu on takana.
Sitten on tapauksia, jolloin kukaan ei reagoi uuteen ihmiseen, ei tervehditä tai korkeintaan nyökätään eikä tarjota mitään, vaikka kahvipöydällä olisi kakkuakin (on koettu). Tällöin opettajien huoneessa on hiljaista ja vuorovaikutus tuntuu muutenkin aika vaisulta. Tosin on myös tapauksia ollut, missä opettajayhteisö on tiivis ja pitää hauskaa keskenään, mutta ulkopuolinen ei saa paljonkaan huomiota.  Paljon on tietenkin sitten tältä väliltä.


Miten tämä asia kuuluu tähän blogiin? Tiiviisti, väitän. Eihän ole kyse vain siitä, että yksittäiset opettajat eivät osaa yksinkertaista hyvää käytöstä tai ovat vain pahalla tuulella. Kyse on siitä, että onko yhteisössä sovittu, miten vieraisiin suhtaudutaan ja ollaanko ymmärretty kasvattajan esimerkkinä olon velvoite.


Ilmiö kertoo myös siitä, että koulujen työyhteisöt ovat hyvin erilaisia, usein varmaan vain sattumalta. Ystävällisyys ja huomaavaisuus ovat varmaan kaikkien opettajien tavoitteena omassa kasvatustyössä. Tämä sama tavoite pitää olla itsellekin asetettuna ainakin työpaikalla, jos sitä aikoo edistää koulussa oppilaiden kanssa. Parhaiten yksittäiset tavoitteet onnistuvat yhdessä.  Opettajien kannattaisi arvioida omaa työyhteisöään ja vaikkapa haastatella ulkopuolisia vierailijoita siitä, miten he ovat kokeneet kohtelun koulussa. Yhteisiä tavoitteita voi asettaa ja arvioida sitä, miten ne on saavutettu. Nyt näyttää siltä, että paljon riippuu rehtorin persoonasta tai joidenkin vahvojen opettajapersoonien esimerkistä. Sattuman sijaan voidaan myös rakentaa opettajanhuoneeseen ja koko kouluun huomaavainen ja ystävällinen ilmapiiri jos tavoitteesta yhteisesti sovitaan ja sitä arvioidaan säännöllisesti. Opettajien huoneesta hyvä ilmapiiri saattaa levitä koko kouluun. Siltä on ainakin vaikuttanut.


Arkipäiväinen mutta tärkeä asia, ainakin minusta.

Ei kommentteja: