Ja tuleehan niitä. Lukuvuoden alku kirvoittaa aina kouluaiheisia kirjoituksia, usein niin, että jokin on pielessä. Nyt on uusi OPS saanut paljon medianäkyvyyttä ja osin oikein myönteistä, kuten tuossa edellisessä päivityksessä blokkasin.
Maailman muuttuminen on useille ahdistavaa. En malta olla kommentoimatta kahta Hesarin yleisökirjoitusta 10. 8. Niissä tulevat esille ne tavalliset aiheet:
Muutokset ovat pahasta ja koulussa ei tarvitse olla hauskaa. Nämä kaksi aihetta ovatkin uuden OPS:in myötä varmaan monessa pöydässä puheenaiheena.
Arja Lipponen-Pönniö kirjoitti otsikolla Opettajille työrauha. Kirjoittaja vaati, että mitään suuria muutoksia ei kouluun saa tehdä, jotta opettajat voivat keskittyä opettamiseen. Minusta ei ole näin.
Koulu on tässä ajassa paikka, jossa ei ole työrauhaa siinä mielessä, että asiat eivät muuttuisi tai että asiat aina menisivät, kuten opettaja suunnittelee. Jos sellaista kaipaa, pitää etsiä muita töitä. Opettaja ei voi keskittyä siihen, mihin on kerran saanut koulutuksen, vaan opettajankin on opittava uutta koko työuransa ajan. Työrauha-käsite kuvaa liiankin usein hiljaisuuden pedagogiaa, eli tilaa jossa oppilaat ovat passiivisia vastaanottajia tai yksin tehtäviään ratkomassa. Nykykouluun mahtuu myös innostuksen tuottamaa ääntä.
Sitten on tämä hauskuus koulussa. Aina siitä puhuminen herättää kannanottoja. Arja Mattila kirjoitti samalla sivulla otsikolla Koulussa ei tarvitse aina olla hauskaa. Jos itse kirjoittaisin niin otsikko kuuluisi: Oppimisen pitää olla innostavaa. Voi olla että en ihan ymmärtänyt kirjoitusta oikein. Minusta siinä vaadittiin sitä, että opitaan tekemään työtä oppimisen eteen. Silloin ei minusta ole ristiriitaa hauskuuden kanssa. Kyllä aikuinenkin haluaa viihtyä työssään. Silloin kai sanotaan että työni on hauskaa? Kaikki työ sujuu paremmin, kun siinä on riittävästi palkitsevia osia. Varsinkin kouluikäinen tarvitsee utelaisuutensa ruokkimista ja sen tyydyttämistä. Koulu ei sitäpaitsi ole oppilaille työpaikka, vaan tärkeä osa kasvuympäristöä. Siellä eletään elämää, toivottavasti ei ikävää.
Tarkennan vielä: Koulussa ei tarvitse, eikä voikaan olla aina hauskaa. Se on itsestään selvää. Se miten saadaan oppiminen entistä enemmän innostavaksi, siis hauskaksi on haastava ja paljon opettajilta vaativa haaste. Pedagoginen viihtyminen edistää oppimista ja kaikkien hyvinvointia koulussa.
Se aika, jolloin oppija oppii kun käsketään, on ohi (jos sellaista oikeasti olikaan.) On aina outoa havaita, että käsite hauskuus koulussa aiheuttaa polarisaation; joko sitä pitää aina olla tai sitten sitä ei tarvita. Asia ei ole noin. Luulen, että koulussa on jo nyt ihan tarpeeksi sitä ankaraa puurtamista, jossa ei ole mukana sisäistä motivaatiota. Ja se motivaation puute on juuri nyt kouluissamme iso ongelma. Koulussa heikosti menestyvät eivät ole löytäneet syytä opiskelulle tai eivät myöskään usko itseensä oppijoina. Motivaation puuttuessa kukaan ei opi optimaalisesti.
Uusi OPS pyrkii ratkomaan juuri tätä ongelmaa. Kouluihin on saatava lisää oppimisen iloa, uteliaisuutta opittavia asioita kohtaan. Oppimisen tutkimus kertoo selvästi, että silloin ihminen oppii parhaiten, siten että opilla on merkitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti