Olimme vaimon kanssa paikalla, koska PS-kustannus oli kutsunut 20-vuotisjuhliinsa. Oli oikein mukava tilaisuus.
Ajatuksiakin syntyi. Juhlissa julkaisiin Irmeli Halisen & kumppaneiden kirja Ajattelun taidot ja oppiminen (2016) . Kirjasta olivat keskustelemassa Marketta Mattilan johdolla kirjoittajia ja kommentoimassa Martti Hellström, vanha kamuni.
Ajattelin kommentoida kirjaa tai oikeastaan keskustelua, ennen kuin olen lukenut kirjan. Katsotaan sitten, pitääkö ajatuksia muuttaa lukemisen jälkeen...
Keskusteltiin muun muassa siitä, voiko ajattelua ja oppimista opettaa. Tai oikeastaan Martti Hellström kysyi asiaa. Tekijät olivat tiukasti sitä mieltä, että kyllä voi, tietenkin. No, kyse on myös siitä, että mitä noilla käsitteillä tarkoitetaan. Ajattelussa ja oppimisessa on paljon hallitsematonta, mutta on toki tilanteita joissa on mahdollista oppia ohjaamaan ajatteluaan ja oppimistaan.
Kiinnostavaa keskustelussa oli, että kukaan paikalla olleesta neljästä keskustelijasta ei nostanut esiin minulle ilmeisintä aihetta: Koulussa ei perinteisesti ole suosittu ajattelun opettamista. Ja mitä nyt sitten pitää tehdä toisin? Jaa, että kuinka niin? Koulutus on suosinut sitä, että opettaja antaa tehtävät, joihin hän tietää oikeat vastaukset. Oppilaiden on vain löydettävä nämä vastaukset, jotka ovat peräisin yleensä kirjasta tai muistiinpanoista. Kyse on ollut enemminkin muistamisesta kuin ajattelemisesta. Kyllähän ylioppilaskirjoituksiakin usein arvostellaan siitä, että ne ovat muistikokeita, enemmän kuin kypsyyskokeita. Lisäksi, jos opetusjärjestelyt ovat paljolti opettajakeskeisiä (kuten usein ovat), passivoi se oppilaita, eikä anna aihetta kriittiseen, itsenäiseen ajatteluun. Olenko väärässä? Ainakin uusi Opetussuunnitelma, joka nostaa keskiöön oppilaan aktiivisen toiminnan, tuo muutosta juuri tähän menneisyyden painolastiin. Ilmiöoppimiseta puhutaan nyt opetuksen uudistajana, vaikka termiä ei opsissa tuodakaan esiin. Emme tarvitse enää niinkään tietäjiä kuin ymmärtäjiä, innostuneita ja luovia osaajia. Tämä edellyttää ajattelua ja kykyä/halua oppia aina uutta. Kirjassa ollaan siis tärkeällä asialla.
Otan kaksi esimerkkiä:
1. Koulussa inhosin tai oikeastaan pelkäsin matikkaa. Sen kieli ei auennut. Oikeastaan vasta opettajana tajusin, että matikka on symboleihin perustuvaa kieltä, jota voi ymmärtää. Kerran olin kokeissa yrittänyt laskea tehtävää, johon liittyi muistaakseni muun muassa jakolasku. Kun en ymmärtänyt miten ongelmaa on tarkoitus ratkoa tai miten jakokulma toimii, olin kehittänyt tehtävään ihan omia tapoja laskea. Opettajani kommentti oli suunnilleen tämä:" Eihän tämä vastaus ollut oikein, mutta olit yrittänyt löytää hienosti vastauksen ja tavan laskea, annan sinulle plussan". Tämän muistan (mieli)hyvin noin 50 vuoden jälkeen. Miten edistyksellistä! Matematiikan opettajani palkitsi prosessin, vaikka se ei oikeaa ratkaisua tuonutkaan. Ei taida olla nykyisnkään kovin yleinen tapa arvioida.
2. Muisto muutaman vuoden takaa. Parin viikon matematiikan tvt-projekti sisälsi oppilaita aktivoivan työtavan kokeilua. Oppilaat opettelivat kotona videon avulla tehtävän ratkaisumallin ja koulussa todennettiin yhdessä oppimisen tapahtuneen, Kyseessä oli siis käänteisen oppimisen kokeilu. Kahdeksasluokkalainen tyttö antoi palautetta: "Olihan se ihan kivaa kun tehtiin välillä eri tavalla. Teen kuitenkin mieluiten kuten ennenkin, koska tässä joutui ajattelemaan niin paljon itse." Kun kasiluokkalainen pystyvä tyttö kommentoi näin, niin onhan se aikalailla veret seisauttavaa! Koulu on opettanut menemään siitä missä rima on matalin.
Kaikenlaisia kokemuksia kouluista siis löytyy, monilta vuosikymmeniltä. Mitä ajattelulla milloinkin tarkoitetaankaan, niin itsenäistä ja kriittistä ajattelua tarvitaan enemmän kuin koskaan. Tiedon tulva on niin suuri, että jokaisen täytyy kyetä tietoa arvioimaan. Lisäksi on osattava tehdä työtä muiden kanssa, jolloin pitää arvioida omaa osuuttaan,
Ajatteluaan voi ohjata ainakin tietyin osin. Oppiminen on usein asenne- ja tunnekysymys. Koulu on onnistunut kun ysiluokkalainen lähtee maailmalle uskoen itseensä ja täynnä oppimisen intoa ja iloa. Katsotaan, antaako kirja eväitä näiden ajatusten rakentumiseen. Palaan siis asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti