Nuoret miehet joutilaina

Todella huolestuttava tulos, totesi Kristiina Volmari Opetushallituksesta, kun OECD-maiden  laaja, vuotuinen vertailu koulutustilanteestaa julkaistiin (linkki koko raporttiin).  Asiaa otsikoi muun muassa Helsingin Sanomat (linkki uutiseen) ja Lapin Kansa (linkki uutiseen) . Veikkaanpa, että jälkimmäisen lehden lukija-alueella ongelma on varsinkin tuttu, vaikka vertailussa ei käsitelty maiden alueellisia eroja.

Joutilaisuushan voi olla siunattu asia ja monet jopa kaipaavat sitä, tai ainakin sanovat niin. Mutta kun joutilaisuus ei ole valinta vaan tilanne, johon on ajauduttu, on se ongelma.

 (Education at Glance 2016)

Huolestuttava tulos oli siis se, että Suomessa, toisin kuin monissa muissa vertailumaissa, on nuorten miesten joutilaisuus ( so. vailla työtä ja koulutusta ) lisääntynyt nopeasti. Kun vielä vuonna 2005 nuorten miesten opiskelun tai työelämän ulkopuolella olevien määrä oli 12.2 prosenttia, oli vastaava luku vuonna 2015 21.1 prosenttia kaikista 15-29 vuotiasta miehistä. Ei nuorten naistenkaan asema ollut parantunut, mutta muutos oli paljon pienempi. Voihan olla, että tilasto ei kerro ihan koko totuutta, mutta tämä voi liittyä myös aluepolitiikkamme epäonnistumiseen. Nuoret miehet jäävät nuoria naisia useammin kotiseudulleen, pitämään taloa lämpimänä, kun taas naiset lähtevät opintojen ja työn perään kasvukeskuksiin.

Kouluun ja kouluyhteisöihin asia liittyy minusta tiiviisti. Pojat saavat jatkuvasti tyttöjä huonompia arvosanoja ja keskiarvoja peruskoulussa. Tytöt kansoittavat halutut jatko-opintopaikat. Olen täällä ennenkin ihmetellyt, että onko asia okei? Nyt näyttää siltä, että poikien syrjäytyminen koulussa alkaa siirtymään yhä enemmän myös koulun jälkeiseen aikaan, siis sinne mihin perusopetus valmentaa ja antaa eväitä. Kehitys on huolestuttavaa, sehän on selvä. Voi olla että kaikki ns, joutilaat nuoret miehet eivät ole lainkaan joutilaita, eivätkä edes huonossa tilanteessa. Useille kuitenkin on tulossa vaikea vaihe, kun elämässä ei pääse eteenpäin.

Koulu voi osaltaan hidastaa ja muutaa tätä kehitystä. Onko koulusta tullut liikaa tyttöjen koulu? Suosivatko oppisisälläöt ja arviointiperusteet keskimäärin tyttöjä poikia enemmän? Onko se ongelma, että ensimmäiset opettajat ovat useimmiten naisia? Tuetaanko poikia tarpeeksi opiskelemaan?. Onko se ongelma, että eri kehitysvaiheessa olevat tytöt ja pojat alkavat koulunsa samanikäisinä?  Syy ilmiöön on joka tapauksessa olemassa. Se lienee monisyinen, mutta selvitettävissä.

Uusi opetussuunnitelma voi toteutuessaan antaa pojille entistä paremmat mahdollisuudet onnistua ja innostua. Innostava ja oppilasta aktivoiva, oppilaslähtöinen ja yhteisöllinen pedagogia voi osaltaa purkaa tämän hetken huonoa kehitystä.