Ennen kuin poimin helmiä tuosta artikkelista on todettava, että kuten keskusteluissa herkästi käy, niin viihtymiseen liittyvät käsitteet ovat hiukan epäselviä, tai ainakin usein sekaisin. Kun puhutaan koulussa viihtymisesta, ei ole kyse viihteestä, jota pidetään vieläkin suotta jotenkin epäilyttävänä. Vertaus olisi mielestäni tehtävä enemminkin aikuisten työssäviihtymiseen (vaikka koulu ei olekaan lasten ja nuorten työpaikka). Työssäviihtymisen kyselyjä tehdään, jotta saadaan tietoa työyhteisön tilasta. Hyvinvointi on tärkeää tuottavuuden ja hyvinvoinnin kannalta. Työssä pahoinvointi indikoi vaikkapa loppuun palamista työssä.
Samoin perustein oppilaiden on tarpeen viihtyä koulussa, niin opiskelussa tunneilla kuin välituntisinkin. Oppimisympäristö ja toteutettu opetusjärjestely vaikuttavat viihtymiseen paljon. Tietysti oppilailla voi olla omassa elämässään vaikeita tilanteita, jolloin ei viihdy koulussakaan, vaikka kuinka innostavassa.
Opettaja ei ole viihdyttäjä, mutta hänen tärkeä tehtävänsä on saada oppilaat oppimaan- ja mielellään innostumaan siitä. Kun opettaja innostuu, se tarttuu oppilaisiinkin, ja kaikki jaksavat paremmin, myös ne väistämättömät tylsätkin hommat. Oppimisen (ja hyvinvoinnin) kannalta opettajan on tarpeen huolehtia pedaogigisesta viihtymisestä, termi jota olemme markkinoinneet kirjassammekin. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti tilaa, jossa oppilaat oppivat mielellään, innostuneesti. Silloin jaksaa keskittyä ja oppimisen muistijälki on syvempi. Emootiot ovat mukana.
Mutta tuohon artikkeliin. Siinä Amsterdamin yliopiston organisaatioteorian apulaisprofessori Riku Ruotsalainen ottaa esiin tärkeitä asioita uudenlaisen koulun tila- ja opetusratkaisuista. Hän toteaa, että koulun luonne muuttuu väjäämättä. Uusi opetussuunnitelma velvoittaa jokaisen koulun tarjomaan monialaisia ilmiölähtöisiä opetuskokonaisuuksia. Yhteisöllinen tiimityöskentely vaatii uusia tilaratkaisuja- ja uutta roolia opettajalta. Perinteisesti suomalainen opettaja on itsenäisesti päättänyt mitä hänen tunneillaan tapahtuu, nyt tarvitaan yhteistyötä yli ainerajojen. Kontrolloivasta opetuksesta pitäisi nyt siirtyä vapautta ja vastuuta korostavaa oppilaiden aktiiviseen yhdessä työskentelyyn, Kun suuri yleisö usein haluaa kuria ja järjestystä kouluun, pohjautuu uusi ops siihen, että opetus on niin mielenkiintoista, että oppilaat käyvät koulua mielellään. Ruotsalainen toteaa että uuden kulttuurin syntyminen vaatii muutosjohtajuutta, mutta lisäksi jokaisen opettajan tulisi pohtia mitä uusi opettaminen tarkoittaa.
Tutkija nostaa esiin erään näkökulman siihen, miksi oppilaille pitää antaa enemmän vapautta ja vastuuta oppimisestaan. Niin sanotut Mopopojat ovat usein heitä, joiden tulokset eivät koulussa ole kovin hyviä. Ruotsalainen muistuttaa, että he saattavat sinnikkäästi opetella ymmärtämään moottorin toimintaa, jotta osaavat rassata ajokkiaan. Kun asia kiinnostaa, motivaatio antaa voimia ponnistella, oppia.
Lopuksi Riku Ruotsalainen mainitsee koulussa viihtymisen äärimmäisen tärkeä perusteen. " On pitkän päälle kestämätöntä, jos opettajakeskeisesti saavutetaan hyvät oppimistulokset, mutta oppilaat voivat huonosti." Tästä "kympin tyttöjen" oireilusta on ilmeisesti jo merkkejä. Kyse on siis myös koululaistemme hyvinvoinnista. Kontrolloiva ja opettajakeskeinen opetusjärjestely ei useinkaan innosta (lisää kouluviihtyvyyttä), eikä ainakaan osallista tai kasvata ottamaan vastuuta.
Tutkija Riku Ruotsalainen toivoo, ettei nuoria pidetä meillä vain Pisan ja hyvän koulumaineemme viejinä. On tärkeää että he yksilöinä ja henkilöinä kasvavat kantamaan vastuuta. Ihan samaa mieltä - ja vastuuta voi oppia vain harjoittelemalla. Vapaaehtoinen vastuunkanto kasvaa kun on tehtävistään kiinnostunut ja innostunut. Se on sitä pedagogista viihtymistä, josta opettaja on vastuussa.
lisäys 14.9. Kirsti Lonka sanoo tietenkin paremmin kuin minä tästä oppimisen ilosta.
2 kommenttia:
Hyvä teema. Vieläkö muistat OKL-opinnoista sanojen konnotaation ja denotaation? Siis sen, että sanoilla on lisämerkityksiä, jotka voivat kuormittaa.
Minusta viihtymiseen/kouluviihtymiseen liittyy sellaista.
Viihtymis-sanaa käytän kahdenlaisissa tilanteissa. Saatan kysyä Turkuun muuttaneelta kaverilta: Viihdytkö siellä? Mitä tällöin oikeastaan kysyn? Sitä, onko siellä niin mukavaa tms. että hän jää sinne (vai onko tylsää? Onko hänellä ikävä Espooseen? Voin myös kysyä tyttäreltäni, joka on tullut vierailulla, viihtyivätkö he pitkään? Eli viipyivätkö he pitkään. Vai kävikö aika pitkäksi? Oliko tylsää?
Viihtyminen kuvaa minusta ihmisen tunnetilaa jossain fyysiessa tilassa ja joidenkin seurassa.Minulla on sellainen tunne - en tiedä- että viihtyminen on aikaisemmin liittynyt vapaamuotoisiin tilanteisiin. Nyt kun elämämme on muuttunut ja arki ja vapaa sekoittuvat, puhumme "uuden normaalin" aikana yhä useammin myös työstä ja koulusta viihtymisen kaltaisilla sanoilla. Minusta se johtaa harhaan.
Moni joka puhuu viihtyvyydestä taitaa sittenkin tarkoittaa hyvinvointia. Perinteisesti hyvinvointikäsitteellä on tarkoitettu ihmisen sosiaalisen, henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kokonaisuutta. Hyvinvointi ilmenee laajasti ottaen onnellisuutena, elämään tyytyväisyytenä ja positiivisena mielialana.
Näiden kolmen hyvinvoinnin alan rinnalle on luotu pedagogisen hyvinvoinnin käsite. Se voidaan mieltää osaamisen hankkimiseksi niin, että samalla voidaan hyvin (onnistumisen kokemus). Sillä viitataan siihen hyvin- ja pahoinvointiin, jota syntyy pedagogisissa tilanteissa. Ilmiötä on tutkittu muun muassa haastattelemalla opettajia ja oppilaita heille myönteisesti ja kielteisesti merkityksellisistä tapahtumista.
Pedagogista hyvinvointia edistää 1. tunnetuki ja 2. opetuksellinen tuki. Pedagoginen hyvinvointi haastaa kehittämään pedagogiikkaa, joka luo positiivisia tunnekokemuksia, tukee oppimisen prosesseja ja edistää yksilön kokonaisvaltaista kehitystä. Palautteella ja onnistumisilla on tässä iso merkitys. Kouluviihtyvyyden käsite ohjaa huomiota syrjään. Jos tavoitteena on oppilaan viihtyminen, loogisesti opettajan tehtävä on silloin viihdyttää saada viihtymään. Se taas on minusta liian kunnianhimoton käsite.
No näinhän se on. Jotta voidaan ihan oikeasti käydä dialogia, sellaista joka tuottaa jotain, on sovivattava aika tarkasti käsitteiden sisältö. Usein se jää tekemättä. Kuten totesit, käsitteiden sisällöt muuttuvat ajan myötä ja myös käyttöympäristössä. Pedagoginen hyvinvointi voi minusta kyllä hyvin korvata koululuviihtyvyyden. Se kuulostaa ammatillisesti kunnianhimoisemmalta. Markkinoimamme pedagoginen viihtyvyys voisi sitten tarkoittaa ihan yksinkertaistettuna innostavaa opetusjärjestelyä.
Lähetä kommentti