Eilen 26.12. julkaistiin Hesarissa professori Katariina Salmela-Aron haastattelu jossa oli ainakin kaksi tärkeää aihetta: Huoli poikien ja nuorten miesten pärjäämisestä ja OECD-maiden uusin vertaileva tutkimushanke.
Ihmeen hiljaista on ollutkin viimeisten PISA- ja TIMSS- tulosten julkaisun jälkeen, jossa sijoituksemme putoamista kyllä uutisoitiin, mutta vähemmän sitä, että oikeastaan koko tulosten huononeminen johtuu poikien jyrkästä tuloskunnon laskusta. Mukavaa että Salmela-Aro uskaltaa ottaa tärkeää asiaa esiin. Luulenpa että asia on niin hämmentävä, että ei monikaan "guru" arvaa lausua asiasta oikein mitään, ainakaan vielä. Toivottavasti kuitenkin joku tekee jotain jossain...
Muutoin artikkelista voi poimia niitä huomioita tai parannusehdotuksia, joilla Salmela-Aro näkee voitavan nostaa motivaatiota ja vähentää kasvavaa eriarvoisuutta koulutuksessa.
Oppivelvollisuusiän nosto 18:sta vuoteen voisi hänen mukaansa auttaa tärkeän nivelvaiheen ylittämisessä. Kaikki pitäisi nimittäin saada peruskoulun jälkeen jatkokoulutukseen. Muutoin Salmela-Aro näkee kaikkein tärkeimmäksi antaa jokaisella elämänhallintataidot: "Koulu voi tasata näitä eroja opettamalla jokaiselle perustaidot; lukemisen ja laskemisen lisäksi ainakin raha-asioiden hoidon, silittämisen ja kyvyn elää ja tehdä työtä yhdessä. Ehkä kaikkein tärkeintä olisi auttaa jokaista nuorta löytämään se asia, missä juuri hän on hyvä. ”Pienelläkin kannustuksella voi joskus saada aikaan hyvän kierteen. Jokainen – ihan jokainen – on kuitenkin hyvä jossain.”
Varmasti tästä on helppo olla yhtä mieltä. Miten tähän päästään, on toinen asia. Minusta kouluissa tapahtuu liikaa kasvatusvastuun ja koko yhteisön hajoamista. Yhä useamman aikuisen ohjaama oppija ei välttämättä saa kokonaista kuvaa itsestään. Yhtenäiseen opinpolkuun ei päästä oppilaan kannalta oikein missään, vaikka siitä paljon puhutaankin. Jos halutaan vahvistaa kasvatusotetta, pitäisi oppilaiden kontaktikuormaa kasvattajien kanssa keventää.
Mutta se jännittävä uusi tutkimus. Katariina Salmela-Aro on ollut kehittämässä uutta lasten sosioemotionaalisten taitojen mittaria, jota aletaan kokeilemaan ensi vuonna OECD-maissa.
Mitattavia alueita on kolme:
1. Kyky asettaa ja saavuttaa tavoitteita.
2. Yhteistyötaidot
3. Kyky ilmaista ja säädellä tunteita
On kyllä jännää myöhemmin nähdä, miten tämän tutkimuksen tulokset suhtautuvat Pisaan ja miten sijoitumme muiden maiden joukossa. Tosin, tässä tutkimuksessa on varmaankin vielä vaikeampaa kuin Pisassa erottaa kulttuurisia tekijöitä tulosten vaikutuksesta. Mutta hyvä että yritetään, sillä tässä tuntuisi olevan tutkittavana nykykoulun tärkeimmän tehtävän saavuttaminen. Tarvitsemme ihmisiä, jotka tuntevat vahvuutensa ja asettavat tavoitteensa niiden mukaan, jotka osaavat yhdessä saavuttaa enemmän kuin yksin ja jotka osaavat ilmaista itseään ja nauttia tunteistaan tasapainoisella tavalla.
On hyvin tärkeää että näitä taitoja, jotka monella tavalla liittyvät yhteisötaitohin, mitataan ja sen perusteella osataan sitten ohjata koulujen toimintaa. Ei voida ajatella, että jokaiselle laaditaan vain oma, yksilöllinen opinpolku tiedollisten taitojen hallintaan. Elämässä tärkeintä on tulla toimeen itsensä ja muiden kanssa. Koulun pitää osata ohjata myös näissä taidoissa. Opetushan menee melkolailla hukkaan jos kasvatuksessa epäonnistutaan.
Ensituloksia odotellessa toivotan kaikille tasapuolisesti hyvää ja kiinnostavaa uutta vuotta!
2 kommenttia:
Jotenkin minun on vaikea uskoa, että tärkeän poikaryhmän syrjäyttyminen ratkeaisi oppivelvollisuutta pidentämällä. Pikemminkin veikkaan toista syytä ongelmiin: Ammattirakenteen huikean nopea muutos tappaa ammatit, joilla aikaisemmin saattoi päästä kiinni yhteiskuntaan vaikkei koulussa ollutkaan parhaiden joukossa. Nyt näillä pojilla ei ole uskoa siihen, että kannattaa ottaa koulu tosissaan.
Jos näin on, niin koulun tehtävä on palauttaa pojille usko opiskelun hyödyllisyyteen. Sehän on ajassamme tärkeämpää kuin koskaan. Tämä päätelmä vahvistaa omaa uskoani siihen että opettajan tehtävä on (sekin) muuttunut: Pitää saattaa kaikki oppimisen polulle, perinteinen opettaminen ei ole hyödyllistä, jos oppijat eivät halua oppia.
Varmaan muitakin muuttujia ilmiössä on. Oppivelvollisuusiän pidentäminen teoriassa auttaa siihen, että kaikki saadaan jatko-opintojen alkuun ainakin.
Mutta jotta poikien alamäkeen saadaan toimiva ratkaisu/ratkaisuja olisi teitenkin tiedettävä pohjimmaiset syyt. Se in iso kokonaisuus ja aikeaa näköjään tutkimukselle hitaasti.
Lähetä kommentti