Raporttiin voi tutustua vaikka julkistamistilaisuuden tallenteen avulla.
Pisa-raportti on sisällöltään monipuolinen. Vaikka oppimistulokset ovat usein uutisten kärjessä niin Pisassa pyritään saamaan tietoa myös asenteista ja motiiveista. Nehän selittävät tuloksia paljonkin.
Yleisesti voi todeta että suomalainen perusopetus on edelleen maailman parhaita. Tästä raportista voidaan nostaa esiin huoli koulutuksen tasa-arvosta, kuten Suomen Pisa-tutkimuksen johtaja, professori Jouni Välijärvikin tekee.
Tasa-arvon heikentyminen näkyy raportissa kolmella alueella:
1. Tyttöjen ja poikien osaamisen erot ovat kasvaneet. Tytöt olivat ensi kertaa kaikilla osa-alueilla poikia parempia. Erot sukupuolten osaamisessa olivat kaikista tutkituista maista suurimmat. Siispa hienoa tytöt, kuten jossain on jo kirjoitettu. Mutta jotenkin ihmeellisesti tämä näyttää olevan pojilta pois, koska heidän tuloksensa ovat pudonneet. Tytöt ovat mahtavasti toisena, mutta poikien sijoitus on kymmenes. Koko Suomen sijoituksen putoaminen selittyy oikeastaan vain poikien tulosten huonontumisella. Sukupuolten välinen osaamisero johtuu siis poikien tulosten huonontumisesta, ei tyttöjen entistä paremmista tuloksista. Tähän on kommentoitu ihmeen vaisusti. Ehkä siksi, että tämän epätasa-arvon kasvamiseen on vaikea löytää järkeenkäypää syytä. Miten Suomi poikkeaa poikien kasvattamisessa ja opettamisessa muista maista?
2. Perusopetuksemme ei enää tasaa perhetaustan merkityksiä oppimisessa entiseen malliin. Kymmenen vuotta sitten Suomi loisti siinä, että perhetaustan vaikutus Pisa-tuloksiin oli vertailumaiden pienin. Tässä uudessä tutkimuksessa tämä etu on kadonnut. Perhetaustan merkitys lapsen koulumenestykseen näkyy nyt vähintäin keskivertoisesti.
Mitä on tapahtunut?
3. Alueelliset erot ovat kasvaneet. Suomalaisen peruskoulun ylpeyden aihe on ollut se, että joka puolella maatamme oppii yhtä hyvin. Nyt alueellisia eroja on ja suurempia kuin koskaan. Onko jatkuva muuttoliike kasvukeskuksiin vienyt jo uskoa tulevaisuuteen?
Näistä kolmesta trendistä kaksi on aika hyvin selitettävissä tai ainakin syitä voi arvella.
Alueelliset erot voivat olla työmarkkinoiden nopean muutoksen aikaansaamia. Monilla muuttotappiopaikkakunnilla tulevaisuuden horisontti hämärtyy ja varmaan heikentää motivaatiota opiskella.
Peruskoulun perustamisen tavoitteena oli taata kaikille mahdollisuus opiskella mitä haluaa, perhetaustasta riippumatta, Vaikka vanhempien koulutustaso määrittelee melko pitkälle lapsen tulevaa koulutustasoa, niin perusopetuksessa ovat lapset menestyneet omilla vahvuuksillaan. Perhetausta ei ole näkynyt tulosten jakautumisessa. Kun nyt näkyy, nopeana muutoksena, niin on syytä huoleen. Saammeko lahjakkuudet käyttöön ja saavatko oppilaamme toteuttaa omia kykyjään täysimittaisesti? On mahdollista, että akateemisten tai korkeasti koulutettujen työalojen viehätys on laskenut. Yhteiskuntarauhan kannalta on hyvin tärkeää, että uusia säätyjä ei synny, ainakaan laajalti ja tiiviinä.
Tyttöjen ja poikien tulosten erot ovat kehittyneet kummalliseen suuntaan, enkä löydä helposti selitystä sille. Eipä ole löytäneet minua fiksummatkaan. Poikien tulosten notkahdusta on selitetty sillä että pojat eivät lue, vaan pelaavat. Pojilta ei vaadita tarpeeksi. Pojat eivät jaksa kiinnostua, ja niin edelleen. Nämä seikat eivät ole syitä, vaan seurausta kasvatustyön epäonnistumisesta, niin kodeissa kuin kouluissa-sikäli kun nämä asiat edes liittyvät poikien kehnoon sijoittumiseen. Sen sijaan ne edustavat ajatusta, että pojissa on jotain vikaa. Olisko osa poikien huonontuneesta tulosesta selitettävissä tällä? Kuinka paljon useammin pojat saavat kuulla: Pojat olkaa hiljaa! Pojat älkää metelöikö! Onko kouluihimme hiipinyt eräänlainen poikia syrjivä (ja tyttöjä suosiva) toimintakulttuuri jonka seuraukset tulevat näkyviin nyt? Poikien osallistaminen on kouluissa yhä vaikeampaa, he eivät saa otetta oman oppimisen omistamiseen? Tämä on erittäin kiinnostava kysymys juuri tässä ajassa, kun luulimme että sukupuolella ei ole väliä koulussa- tai ainakin pyrimme vahvasti siihen. On ehkä epäkorrektia mainita vielä se, että miesopettajia on kouluissa yhä vähemmän (joskus ei yhtään) , ja monilla pojilla on miehen mallin puute. Mutta mainitaan nyt kuitenkin.
Jouni Välijärvi muotoili Ylen haastattelussa: "Näkisin, että meidän pitäisi tietää paljon enemmän siitä, mitä koulu merkitsee tänä päivänä nuorten maailmassa, miten teknologian mukaantulo on vaikuttanut, ja miten se vaikuttaa tytöillä ja pojilla. Nämä ovat mielestäni keskeisiä tekijöitä."
Palataan siis siihen, ett opiminen on emotionaalinen tapahtuma. Poikien elämysmaailma on keskiarvoltaan hiukan eri kuin tytöillä. Pojat käyttävät tietotekniikkaa tutkimiseen ja usein pelilliseen oppimiseen (pelatessa nimittäin oppii), tytöt viestintään. On arveltu että tyttöjen tapa käyttää tietotekniikkaa tukee paremmin koulunkäyntiä. Taidan kääntää asian hiukan toisinpäin. Suomessa on uuden teknologian käyttö kouluissa hyvin haparoivaa, eikä pedagogista uudistumista ole vielä sen avulla syntynyt. Tuloksissaan notkahtaneet pojat ovat diginatiivien sukupolvea. He ovat tottuneet oppimaan ubiikisti, kaikkialla ja aina halutessaan. Voi olla että pojille on sallitua olla motivaatiosidonnaisempia kuin tytöille. Pisa-tulokset kertovat, että tytöt saavuttavat tuloksia silloinkin kun he eivät ole motivoituneita, vaikka ei huvita. Kun Suomi on korkean teknologian maa, pitäisi arjen uusia tietotaitoja kehittää ja käyttää koulussa, yhteisöllisen pedagogian periaattein. Jos niin ei tehdä, niin tyttöjenkin tulokset ovat putoamassa, ennustan.
Poikien tulokset ovat pudonneet edellisen OPS2004:n aikana. Siitä jäi toteutumatta tyttöjen ja poikien erilaisuuden huomoiminen, veikkaan,. Vika ei siis ole opsin, vaan siinä että korjausliikettä poikien hyväksi ei saatu tehtyä. Ei ehkä otettu kyllin vakavasti? Merkithän ovat olleet ilmassa jo kauan. Pojat eivä enää motivoidu siitä, että saavat noin numeron huonomia keskiarvoja. Korjausliike pitää saada aikaan uuden opetussuunnitelman myötä.
Ja vielä on otettava esiin se, että opettajien täydennyskoulutus näyttää olevan meillä aika surkealla tolalla. Toinen äskettäin julkaistu kouluvertailu TIMSS kertoi, että Suomessa opettajat lisäkouluttautuvat hyvin heikosti verrattuna muihin maihin. Muutosta tähän tarvitaan.
Tasa-arvon vahvistaminen on oikeastaan polittiinen, koko yhteiskuntaa koskeva kysymys. Luulen silti että koulutuksen tasa-arvoa tuetaan myös käytännön opetustyössä kiinnostavilla ja oppilasta innostavilla menetelmillä. Siihen tarvitaan opettajan koko työuran kestävää uuden oppimista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti