Viimeisin TIMSS-raportti ( Trends in International Mathematics and Science Study) julkaistiin 29.11. Opetus- ja kulttuuriministeriön toimesta ( linkki tiedotteeseen)
Varsinaisen tutkimustyön on suorittanut Koulutuksen tutkimuslaitos Jyväskylän yliopistossa. TIMMS-tutkimus tallentaa paljon erilaisia taustatekijöitä, joiden vertailusta saadaan monipuolista tietoa. Neljäsluokkalaisten tutkimustulosten julkistamistilaisuuden videotallenne löytyy tästä: TIMSS-julkistamistilaisuus
Tallenne on kiintoisaa katseltavaa, suosittelen. Merkittävin muutos on tapahtunut viiden vuoden sisällä poikien osaamisessa, joka on laskenut paljon sekä matematiikassa, että luonontieteissä. Tyttöjenkin tulokset ovat heikentyneet, mutta paljon vähemmän. Tytöt ovat kaikilla osa-alueilla nyt poikia parempia.
Suomen kokonaissijoitus on silti edelleen hyvä. Meillä on vahvuutena vähäinen heikosti osaavien joukko ja edelleen hyvä tulos muiden paitsi erinomaisesti pärjäävien ryhmässä.
Tiedotustilaisuudessa tutkijat vielä arvailivat tulosten syitä. Nythän lähinnä julkistettiin tuloksia, joiden syitä arvioidaan seuraavissa tutkimuksissa. Tutkittavaa varmasti riittää.
Paljon kiintoisaa on jo nyt nähtävissä. Arvailen mielellään itsekin tulosten syitä. Suuri osa tutkimustuloksia oli jo ennestäänkin tuttuja, vaikka niitä media mielellään uusina tarjoaakin.
Myös PISA-tuloksistamme tuttu heikentyvä motivaatio näkyy tuloksissa. Kiintoisaa on, että esimerkiksi korealaiset opiskelijat pitävät vähiten matematiikasta, mutta saavat huippusijoituksen. Kun meillä ei enää varmaankaan haluta/voida palata autoritääriseen pakko-oppimiseen, näyttäytyy meillä suhtautuminen oppiaineeseen tärkeänä tulostekijänä. Ehkä etenkin pojilla?
Olihan tutkimuksessa paljon hyvää. Oppimistuloksemme ovat edelleen tasalaatuisia. Koulut ja opettajat ympäri Suomen tuottavat lähes samanlaisia tuloksia. Oppilaiden sosiaalinen asema selittää eniten oppimistulosten eroja, mutta niinhän se on muuallakin aina ollut. Vaikka kirjojen määrä kotona voidaan yhdistää matematiikassa menestymiseen, ei kirjoja hyllyyn lisäämällä saada automaatisesti lapsen matematiikan taitoja paremmiksi.
Merkittävä huomio oli se, että kansainvälisesti luokanopettajat Suomessa lisäkouluttautuvat hyvin heikosti, vaikka koulutustaso ammattiin on korkea. Syyt ovat varmaan sysissä ja sepissä eli säästöt ja haluttomuuskin. Asia pitää korjata, vaikka opetusmenetelmien aiheuttamaa eroa ei löytynytkään. Johtunee osin siitä, että niissä ei ole tilastollisesti merkittäviä eroja, ainakaan vielä. Uusi ops saattaa muuttaa tilannetta.
Mutta se tärkein eli pojat, pojat. Olen huomannut somessa käydyissä keskusteluissakin, että aihe on vaikea. Me olemme muiden Pohjoismaiden tapaan pitkään tehneet paljon työtä sukupuolten tasavertaisuuden hyväksi. Tähän asti on silloin parannettu yksinomaan tyttöjen ja naisten asemaa. Vieläkin on töitä, mutta on ihan selvää, että pojilla ja miehillä on muunlaisia ongelmia, joihin pitää myös tarttua. Muutoin kehitys johtaa siihen, mitä eräs some-ystäväni jo totesi: Miehiä ei enää tarvita, naiset tekee kaiken paremmin...
Matematiikassa sentään ovat pojat ennen pärjänneet. Nyt näyttää että isoa osaa poikia vaivaa kouluvastaisuus, joka vaikuttaa kaikkeen koulumenestykseen. Pojathan ovat jo pitkään saaneet paljon huonompia keskiarvoja. Tytöt saavat halutuimmat opiskelupaikat ja täyttävät korkeimman asteen koulutuspaikkoja muutenkin. Näyttää siltä että tytöillä on paremmat elämänhallintataidot ja he pärjäävät heikosti motivoituneinakin. Syrjäyneistä valtaosa on miehiä.
Tutkijat nostivat julkistamistilaisuudessa esiin kotitaustan merkityksen oppimistuloksiin. Se ei ole uutta, eikä mielestäni selitä ollenkaan tätä viidessä vuodessa tapahtunutta heikennystä, etenkin pojilla. Tässä ajassa kotitaustat ei ole voineet muuttua selvästi huonommiksi. Edelleen tapahtuva muutos näyttää koulussa kyllä olevan opettajakunnan naisistuminen. En uskalla väittää että se olisi syynä.
Kun edellistä PISA-tutkimuksen ensituloksia luin, oli siinä merkittävä huomio: "Koulun käytäntöjen ja opiskelijoiden odotusten välillä on lisääntyvä kitka." Erinomaisesti sanottu! Tämä ilmiö voi hyvinkin olla kumuloituva ja tulee näkyviin pojilla eniten ja ensin. Tämä taas voi johtua kasvatuksesta, että pojilta odotetaan vähemmän vastuunottoa, niin kotona kuin koulussa.
Opetusmenetelmistä tai oikeastaan oppimisen uudistamisesta on tässä yhteydessä puhuttu turhan vähän. Itselläni on vahva kokemus, että pojat kiinnostuvat matematiikasta aivan yhtä hyvin kuin tytöt, kun tehdään yhteistoiminnallisesti, monipuolisin menetelmin ja kannustetaan kotona ja koulussa. Itselle asetetut tavoitteet ja itsearviointi antavat pojille mahdollisuuden aktiiviseen rooliin, kuten tytöille myös, tietysti.
Valistuneena arviona päättelen, että erityisesti pojat reagoivat koululaitoksemme hiljaiseen muutokseen, jossa naiset ovat valtaosin opettajina (ja myös roolimalleina), tytöt saavat koko ajan parempia arvosanoja ja vähitellen yhä useampi poika ei aseta itselleen koulussa tavoitteita, joilla kilpailisi tyttöjen kanssa.
Koulutusjärjestelmämme ei voi muuttaa kotitaustoja ja niiden merkitystä. Peruskoulu perustettiin nimen omaa tasoittamaan eroja, jotka syntyvät jo varhaislapsuudessa. Nyt näitä eroja pitää alkaa erityisesti tasoittamaan poikien suhteen, juuri kun olemme tilanteessa, jossa luulimme pääsevämme sukupuolen suhteen neutraaliin koulutusilmapiiriin.
Koulussa voidaan hakea innostavampia tapoja opettaa. Samaistumisen kohteiksi pojille tarvitaan miesopettajia, ja vielä sellaisia, jotka arvostavat työtään ja oppilaitaan lämmöllä. Opetusmenetelmien pitäisi varmaankin juuri matematiikassa uudistua paljon. Luulenpa, että pojille sopisi esimerkiksi pelillinen oppiminen, yhdessä muoiden kanssa, tosi hyvin. Jos nyt juututaan siihen keskusteluun, että ei koulussa voi olla vaan kivaa, ovat pojat (ja kohta tytötkin) yhä heikompien tulosten edessä.
Sanotaan mitä sanotaan, niin asenteet ja osaaminen matematiikassa, tässä ajassa, kehittyvät myönteiseksi uteliaisuutta ja oppimisen intoa ruokkimalla. Uskon että tehostettu ja onnistunut täydennyskoulutus uuden opsin hengessä voisi muuttaa paljon.
Lopuksi tämä. Jälleen kerran kaikki mitä haluaisin sanoa vaikka matikan opetuksesta, on sanottu jo ja paremmin kuin osaisin. Kiitos Laura Tuohilampi: Opettaja ei päätä onko laskeminen hyväksyttyä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti