Topelius oli futurologi

Hesarissa oli artikkeli 9.1. Zachris Topeliuksen vähemmän tunnetusta puolesta (linkki).  

"Kuka suomalainen ennusti 1860-luvulla lentoliikenteen, autoistumisen, biokaasun, kaukolämmityksen, sähkövalon, sähkökulkuneuvot ja pohjoisen viiniteollisuuden?

Kirjailija,  toimittaja ja historian professori Zachris Topelius oli myös tieteiskirjailija ja futurologi, Pohjolan Jules Verne, jonka syntymästä tulee 14. tammikuuta kuluneeksi 200 vuotta." HS 9.1.2017 /Kalevi Rantanen

Sivistykseemme monin tavoin vaikuttanut Topelius olikin kulttuurin todellinen moniottelija.  Hän osallitui aktiivisesti myös maamme koulukeskusteluihin ja hahmotti jo 150 vuotta sitten modernia pedagogiaa. Hän muun muassa ajoi tyttöjen mahdollisuuksia päästä kouluun ja arvosteli koulua makkarantäyttöpedagogiasta. Tämä tarkoitti sitä että passiivisille oppilaille ahdettiin tietoa päähän, ehkä myös merkityksentöntä tietoa.

Topeliuksen perintöä ja merkitystä ylläpitää aktiivinen Topelius-seura, jonka sivuilta tämä on oheinen kuva.

Mahdollinen lukijani voi ihmetellä, että miten tämä liittyy nykypäivän kouluun ja vieläpä yhteisölliseen pedagogiaan?
No siten, että Topelius oli tässäkin viisas mies. Kasvattajan ja opettajan on syytä harrastaa hieman futurologiaa, koska opettaja valmentaa tulevaisuuteen. Se, miten hyvin hän onnistui kasvattamaan ja opettamaan, selviää kun hänen oppilaansa jatkavat elämässä eteenpäin. Kun jo Topeliuksen aikana oli nähtävissä, että yhteiskunnalliset muutokset muuttavat koulutuksen tavoitteita, niin kyllähän tilanne on vielä haastavampi tämän ajan kouluille.

Mikäli halutaan luoda kouluun yhteisöllinen pedagogia toimintakulttuurin peruskiveksi, niin silloin tärkeää on sopia yhteisestä tavoitteesta. Jos koulun aikuisyhteisön jäsenillä on eri käsitys tavoitteesta, niin silloin ei ole yhteistä tehtävää. Yhteinen tehtävä rakentaa yhteisöllisyyden tarvetta ja myös ylläpitää sitä. Kun on hahmotettu yhteinen tehtävä, on jo helpompaa sopia yhteisistä opetus- ja kasvatusjärjestelyistä, eli toimintakulttuurista.

Siispa, koulussa olisi rakentavaa kaikkien miettiä lähitulevaisuudessa tarvittavia taitoja, niin sosiaalisia kuin tiedollisia. Henkilöstö, oppilaat ja vanhemmat saattavat helpostikin pystyä luomaan itselleen kuvan siitä, mitä lähitulevisuus ihmisiltä vaatii. Kyseessä on tietysti valistunut arvaus ja kaikki voi muuttua nopeasti. Johonkin on kuitenkin varauduttava. Koulu saa etenkin nykyään merkityksensä siitä, että se valmentaa tulevaan. Tulevasta olisi hyvä olla yhteinen kuva. Tähän antaa uusi opetussuunnitelma ainakin jotain eväitä.

Tulevaisuuden ennustaminen on aina ollut vaikeaa. Topelius halusi varmaankin luoda kuvaa tulevaisuuden Suomesta kansallisen heräämisenkin takia. Uskon, että hän halusi myös osoittaa kasvattajille, että maailma johon lapsia kasvatetaan, muuttuu radikaalisti. Rohkea visiointia tarvitaan tässäkin ajassa, jotta voimme kehittää opetusta kouluissa muutenkin kuin historian tai perinteiden kautta.

Topeliuksen syntymästä tulee kuluneeksi 200 vuotta 14.1. Monet hänen ajatuksensa ovat tuoreita, koska ihminen muuttuu paljon, paljon hitaammin kuin käyttämämme tekniikka.