Pojat koulussa, yhä kummempi juttu

Torstaina Hesarin tiedetoimituksen esimies Jukka Ruukki kirjoittu erittäin hyvän kolumnin otsikolla: Koulun kummajaiset.  Kiitos siitä.

On sekin kummaa, että asiasta on jo paljon tietoa ja puheissa parannetaan poikien syrjäytymistä, joka usein alkaa kehnon koulumenestyksen takia, mutta tilanne taitaa vain pahentua?

Ruukki toteaa, että Pisa-tutkimuksessa erot sukupuolten välillä ovat Suomessa monissa aineissa
 suurimmat tutkittujen maiden välillä, siis tyttöjen eduksi. Mikä tärkeää, Ruukki nosta esiin tutkimuksen
muutaman vuoden takaa. Siinä Helsingin yliopiston tutkijat havaitsivat, että tytöt saavat poikia
parempia arvosanoja, samalla osaamisella. Näin tapahtuu etenkin naisopettajien toimesta, joita
kouluissa on yhä suurempi enemmistö. Kouluun on kehittynyt kulttuuri jossa odotukset suosivat 
tyttöjä, näin kirjoittaja päätteli. 
On pakko olla samaa mieltä.

Naiset hakeutuvat lukioon ja yliopistoihin, miehet kouluttautuvat heikommin ja osa ei ollenkaan. Näin
on tasattu sukupuolten perinteistä eriarvoisuutta perusteellisesti. Kehitys on ollut hyvää ja ripeää, 
mutta. Onko meillä  vaikeaa suhtautua siihen, että miehet ovatkin nyt koulutuksen suhteen 
heikommassa asemassa ja tarvitsevat tukitoimia? Onko sukupuolten tasa-arvoistamisen tarve vienyt
 koulumaailmassa vauhtiin, jossa uusia ongelmia ei tunnisteta? Eihän tasa-arvon toteutuminen 
entistä paremmin voi tarkoittaa sitä, että huono-osaisuus siirretään vuorostaan pojille? Olen kyllä
 havainnut että poikien lisääntyvästä syrjäytymisesta ja arvioinnin epätasa-arvoisesta toteutumasta
 ei ole ihan helppo opettajien kansssa puhua.

On ollut tuskastuttavaa seurata tätä uutta epätasa-arvoistumisen kehitystä jo pari-kolmekymmentä
vuotta. Ensin ongelmaa ei nähty ja nyt se vieläkin usein kielletään. Samalla suuri poikien joukko
ajautuu huono-osaisten joukkoon ja syrjäytymisuralle. Toivottavasti siihen ei totuta? Silloin aletaan
 pitää luonnollisena sitä, että poikien ja nuorten miesten joukosta kasvaa suuri syrjäytyvien joukko.

Ratkaisu löytyy pitkälti opettajien asenteista ja koulujen toimintakulttuurin arvioinnista. Se ei edes
maksa juuri mitään. Sen sijaan poikiin kohdistetaan nykyisin paljon tukitoimia, jotka eivät useinkaan
muuta poikien käsitystä itsestään oppijoina. Jospa pedagogiaa muutetaan uuden opetussuunnitelman
suuntaan oppilaiden aktiivisuutta suosivaksi? Opetetaan oppilaat yhteistyöhön ja annetaan
kiinnostavia laaja-alaista osaamista vaativia tehtäviä. Kun oppiminen on kiinnostavaa ja sosiaaliset
turvaverkot kunnossa, niin heikosti motivoituvatkin (usein siis poikia) pääsevät mukaan oppimisen 
imuun. Näin uskon ja se on ollut kokemusperäinen havaintonikin. Kouluissa kannattaa pohtia poikien
 ongelmaa yhdessä ja löytää yhteisöllisesti sopivia muutoksia toimintakulttuuriin. Voi olla vaikeaa,
 mutta varmasti palkitsevaa.

Kysytään pojilta millaista koulua he tarvitsevat. Se on varmaan osin erilainen kuin tämä nykyinen.