Kesäaihe koulujen kohdalla on myös retket, niiden pedagogia ja etenkin rahankeruu. Itse toivoisin että retkien liittyminen koulun toimintaan olisi enempi tarkastelun aiheena. Mutta, koska opintoretkia ja -käyntejä ei ole rahoitettu, vaikka niihin kannustetaan, on niiden ympärillä paljon keskustelua rahasta: Pitääkö vanhempien maksaa, saavatko oppilaat kerätä rahaa, kuka vastaa rahojen käytöstä ja niin edespäin.
Lapsiasianvaltuutettu Tuomas Kurttila on ollut aktiivinen. Nyt hän tarttui koulujen retkirahojen keräämiseen:
Lapsiasiavaltuutettu: Retkirahojen keruun kouluissa on loputtava – kuntien on kunnioitettava perusopetuksen maksuttomuutta. HS 26.5.2018
Tosin jutussa puhutaan luokkaretkirahoista. Luokkaretkiä ei kai ole ainakaan opetussuunitelman mukaisesti olemassa. Sen sijaanon koulun ulkopuolista opetusta, joita ovat opintokäynnit ja -retket. Lisäksi voidaan järjestää kestoltaan pitempia leirikouluja eli pitempi opintoretki. Koulun tehtävä ei ole järjestää huvimatkoja, vaan retket ovat oppimisen tukea. Silti niissä voi hyvinkin olla hauskaa.
Lyhyestä uutisesta ei käy oikein selville, mitä toimintaa tarkoitetaan. Kouluissa on hyvin erilaisia käytäntöjä retkien toteuttamiseksi. Monet retket ovat ilmaisia, kävelymatkan päässä. Olen itse liikkunut oppilaiden kanssa myös polkupyörilla pitkiäkin matkoja ja melomallakin on päästy luontoon. Mutta kyllähän leirikoulu Gotlantiin maksoi ja monet leirikoulut Viron kansallispuistossa Lahemaalla ovat vaatineet kotien ison tuen, sekä rahallisesti että teoilla. Kyllä, olen keränyt kodeista paljon rahaa vuosikymmenien aikana. Olen ollut opintoretkien suurkuluttaja. Esimerkiksi olen vienyt oppilaita rakastamiini museoihin, ja niitä on monta.
Kaikki on vapaaehtoista, tietysti. Aina on sovittu ääneen, että jos joku ei halua tai voi maksaa, lapsen osuus maksetaan yhteisestä kassasta, eikö asiaa kerrota muille. Itse en ole rahoja keränyt, vaan sen on hoitanut joku vanhempi. Parasta on ollut jos lapset ovat voineet itse kerätä rahaa vaikka diskoiltoja järjestämällä. Rahojen keruuseen liittyy ongelmia, se on myönnettävä. Mutta, siihen liittyy paljon toimintaa joka yhdistää koteja, tuo yhteisöllisyyttä luokkaan. Opintoretket ovat hyvin suunniteltuina isoja kokemuksia, joilla on parhaimmillaan pysyviä vaikutuksia, niin ryhmän dynamiikkaan kuin yksittäisten oppilaiden kiinnostuksen kohteisiin.
Ensimmäinen leirikouluni oli Sipoon saaristossa. Luokan kaksi vilkasta ja laiskanpuoleista poikaa ilmoittivat, että he haluavat tehdä kaikki ruoat kahden päivän aikana. Onneksi älysin luottaa poikiin. Kaikki tuli hoidettua. Myöhemmin molemmista tuli ammattikokkeja.
Luokasta ja koulusta poistuminen tarjoaa mahdollisuuden oppia enemmän ja kehittää ryhmän kykyä toimia yhdessä. Se vaatii opettajalta suunnittelua, tutustumista ja pedagogista suuntautumista toiminnallisiin työtapoihin. Jos rahaa ei voisi olenkaan kerätä, jäisi moni upea koulukokemus kokematta. Ja opettajakin oppisi vähemmän. Rahankeruuseen liittyvät ongelmat voidaan minusta ratkoa hyvillä pelisäännöillä, jolloin kaikki ovat edelleen tasavertaisessa asemassa osallistumaan retkiin. Rahaa ei tässä yhteiskunnassa kuitenkaan ole kaikilla yhä paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti