perjantai 6. joulukuuta 2019

Viihtyminen lisää hyvinvointia ja auttaa oppimaan

Itsenäisyyspäivänä sopii miettiä yhteisöllisyyttä, sitoutumista ja viihtymistä. Viihtymistä pidetään usein jotenkin halpana, mutta sehän on tila jossa ihmisellä on turvallinen olo ja jossa luovuus pääsee hyvin esille.

Voi olla, että viihtymistä pidetään välillä toisarvoisena koulussa, ja muutenkin työelämässä. Perinteisten töiden muututtua ja luovuuden kysynnän myötä on alettu ymmärtämään, millä ehdoilla ihmisen luovuus ja samalla kyky oppia, tulevat parhaiten esille. Aika monissa pitkäaikaissa tutkimuksissa (kuten PISA), on havaittavissa 2000-luvulla jatkuneena ilmiönä koulun merkityksellisyyden ja motivaation väheneminen. Kouluun ja omaan oppimiseen eivät kaikki enää kiinnity vahvasti. Tuskinpa sitten viihdytäänkään.

Nostan esiin omasta mielestäni tärkeitä havaintoja viihtymisestä.


Viime vuonna julkaistussa väitöskirjassaa Seija Manninen toteaa:
Vahva sosioemotionaalinen kompetenssi selittää erittäin merkitsevästi kouluviihtyvyyttä ja siihen liittyviä oppilaiden taitoja voidaan kehittää.
Ketju-lehdessä 2018/4 käsitellään myös väitöskirjaa: Tutkimuksen merkittävimpänä tuloksena voidaan pitää opiskelijan sosioemotionaalisen kompetenssin erittäin vahvaa yhteyttä sekä kouluviihtyvyyteen että kouluun kiinnittymiseen. Niillä opiskelijoilla, joilla oli korkein sosioemotionaalinen kompetenssi, kouluviihtyvyys vain lisääntyi entisestään toiselle asteelle siirryttäessä, kun taas keskinkertaisen tai alhaisen sosioemotionaalisen kompetenssin omaavilla nuorilla kouluviihtyvyys laski toisella asteella. Näyttääkin siltä, että vahva sosioemotionaalinen kompetenssi selittää erittäin merkitsevästi kouluviihtyvyyttä. Näin ollen kouluviihtyvyyttä voidaan edistää kehittämällä oppilaiden sosioemotionaalista kompetenssia. Lasten tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistaminen tulisi aloittaa jo varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksen alaluokilla, sillä kouluviihtyvyyden taso oli 8. luokalla ja toisella asteella kehittynyt jo varsin pysyväksi kokemukseksi.Hyvin menestyvät viihtyvät parhaiten. Voidaanko sosiaalista ja emotionaalista kompetenssia kasvattamalla nostaa myös koulumenestystä? Uskon niin.


Äskettäin julkaistiin tuloksia laajasta ISCY tutkimuksesta, jonka Suomen osuutta hoidetaan Turun yliopistosta. Suomea koskevasta osiosta oli artikkeli Yhteiskuntapolitiikka -lehdessä 5-6/19.

Suomen koululaiset sijoittuvat kouluviihtyvyyskyselyissä heikosti verrattuna muihin Pohjoismaihin. Heikko koulussa viihtyminen sijoittaa oppilaan herkästi kouluun hiekosti kiinnittyvään kolmannekseen. Tässä joukossa on suuri mahdollisuus joutua syrjäytymiskierteeseen. Hesari (29.11.) kertoi tutkimuksesta: 
Kouluviihtyvyys vaikuttavaa vahvasti koulusitoutumiseen. Kouluun sitoutumisella puolestaan on tutkimusten mukaan positiivinen yhteys koulumenestykseen. 
Koulussa viihtymisellä on siis merkitystä. Hiukan harmillisesti tutkimuksessa todettiin kotitaustan olevan merkittävin tekijä kouluun sitoutumisen suhteen. Näin varmaan on, mutta kyllähän koulussa voidaan vaikuttaa asiaan- ja pitää vaikuttaa. Ei voida hyväksyä koululaisten lähtökohtien vaikuttavan oppimispolkuun ja ammatinvalintoihin, siksi meillä on peruskoulu.

Tähän liittynee myös uutinen (linkki) ruotsinkielisten (ja pienten yleensäkin) lukioiden menestymisestä lukiovertailussa, silloin kun vertaillaan arvosanoja lukioon tullessa ja sieltä valmistuttaessa. Selvää on, että pienessä lukiossa yhteisöllisyys voi paremmin ja sehän tuo viihtyvyyttä ja turvallisuutta sosiaaliseen kenttään. Tässä tulee taas mieleen koulujen koon kasvu ja huoli lisääntyvistä ongelmista....

Kuvakaappaus: Yle uutiset


Koulussa pitää voida ja osata vaikuttaa sosiaaliseen JA pedagogiseen viihtymiseen. Se tarkoittaa opetuksen järjestelyjä laajasti ja koulun työyhteisön yhteistä sitoutumista. Yhteisöllisyyttä voidaan rakentaa suunnitelmallisesti luokan/ryhmän ja koulun tasolla. Siitä olemme jo oman sanamme kirjoittaneetkin, joten laitan tähän vain linkin: Ryhmässä oppii paremmin kuin yksin (HS 29.8.2014)

Ei kommentteja: