sunnuntai 8. marraskuuta 2020

Sivistys nojaa nyt kansalaisten monilukutaitoon

 On Isänpäivä ja USA:n vaalien minun mielestäni onnellinen lopputulema. Hyvä fiilis.

Maailmassamme on ollut jo pitkään merkkejä siitä, että kaikkialle ulottuva tiedon tulva ei automaattisesti tee maailmaa paremmaksi tai yhteiskuntia sivistyneiksi. On yhä enemmän tahoja, jotka hakevat vaikutusvaltaa valehtelemalla tai muunnellulla totuudella. Omaa etua ajava vale näyttää tehoavan toisinaan yhtä hyvin kuin paras tieteellinen tieto. Meillä ihmisillä on nimittäin suuri houkutus pitää tietona sitä, mikä meitä miellyttää.

Koulussa on aina vain tärkeämpää opettaa monilukutaitoa, ja kyllähän sitä yritetäänkin opettaa.
Wikipedia määrittelee hyvin monilukutaidon: "Monilukutaito on kattotermi, joka niputtaa yhteen useita eri lukutaidon muotoja ja määritelmiä. Monilukutaito merkitsee taitoa hankkia, yhdistää, muokata, tuottaa, esittää ja arvioida tietoa eri muodoissa, ympäristöissä ja tilanteissa sekä erilaisten välineiden avulla. Siihen sisältyy laaja-alainen käsitys tekstistä, jossa teksti voi olla sanallisten, kuvallisten, auditiivisten, numeeristen ja kinesteettisten symbolijärjestelmien sekä näiden yhdistelmien avulla ilmaistua tietoa. Oppija tarvitsee monilukutaitoa osatakseen tulkita muuttuvaa maailmaa ympärillään ja hahmottaakseen sen kulttuurista monimuotoisuutta."

Muuttuvassa maailmassa vain koulutus ja sen tuoma osaaminen eivät aina pysy perässä. Monilukutaidon kehittyminen edellyttää, että oppilaan rooli muutuu tiedon omaksujasta tiedon kerääjäksi, muokkaajaksi, arvioijaksi ja julkaisijaksi. Iso muutos tarvitaan siis pedagogiaan. 

Kansallinen audiovisuaalinen instituutti on  julkaissut raportin: Raportti luokanopettajien käsityksistä monilukutaidosta 2019 (julkaisuja 2/2020) (linkki)












Suositeltavaa luettavaa. Tutkijat toteavat: "Opettajilla tuntuisi olevan hyvät valmiudet ja kiinnostusta monilukutaidon opettamisen toteuttamiseen. Osaa siitä, mitä opettajat ajattelevat kuuluvan monilukutaitoon, ei kuitenkaan ole koulussa samassa määrin opetettu. "  Tämä on ymmärrettävää, koska:  Täydennyskoulutus ei ole pysynyt muuttuvien kouutustarpeiden perässä, opettajilla on erilaiset mahdollisuudet ja valmiudet käyttää uutta tekniikkaa oppimiseen, opetus on edelleen melko siilomaista ja - koulu suosii perinteitä, joista monet ovat hyviäkin. Oppilaan perinteinen omaksujan rooli ei ole sellainen hyvä perinne. Sivistys pelastetaan kansakunnan laajalla sivistyksellä. Sitä ei rakenneta vain  kirjahyllystä käsin, vaan monenlaisista palasista informaatiovirrassa liikuttaessa, myös eri rooleja omaksuen. 

Kouluissa saatetaan olla vielä hyvinkin oppikirjasidonnaisia. Silloin käytetään tiedon lähteenä valmiiksi luotettavaa materiaalia. Tiedon valtavirta sisältää kuitenkin nykyisin paljon vääristeltyä tietoa ja suoranaisia valeita. On tärkeää ajatella ite, olla kriittinen lukija tai katsoja- jamyös tuottaa ja jakaa tietoa muille. Oppilaiden tuosten julkaiseminen oli raportin mukaan vielä melko harvinaista. Asiallisen tiedon tuottajan rooli kuuluu kuitenkin aktivisen kansalaisen nykytaitoihin ja sitä on syytä opetella pienestä pitäen. Opettajat ovat jo laajasti tämän ymmärtäneet, harmi on jos ei koulutus- ja kehittämistarvetta tueta tarpeeksi. Silloin käy taas niin että yksittäiset kehittäjät kehittävät opetustaan, mutta ei päästä kokonaisuudessaan uusiin käytäntöihin.

Tutkimuksessa kiinnitin huomiota kahteen asiaan: Kriittistä lukutaitoa opetetaan hyvin eri painoin ja oppilaiden omien tuotosten julkaiseminen on vierasta. Molemmat ovat silti monilukutaidon kovaa ydintä.

Opettajat kuitenkin kokevat tutkimuksen mukaan monilukutaidon opettamisen tärkeäksi. Ollaan taas opettajien autonomian hyvässä ja pahassa. Miten saadaan hyvät ideat ja käytännöt osaksi toimintakulttuuria, kaikkien käyttöön?

Tutkijat havaitsivat että luokanopettajat lähestyivät monilukutaito-käsitettä hyvin erilaisin orientaatioin: "Kun osa ei ollut vielä päässyt ollenkaan sisälle käsitteeseen, osa jäsensi tarkoin monilukutaidon opetuksen sisältöä tai sen pedagogiikkaa opetuksessaan." Näin ei tarvitse olla kun tehdään ammatillistä yhteistyötä vahvuuksia jakaen. 







Ei kommentteja: