Koulutuksen tehtävä

Koulun tehtävä

Välillä suuresti harmittaa, että koulutuksen perustehtävästä vallitsee, jos ei tietämättömyys, niin ainakin erimielisyys.

Koulutus on sivistyksen turva. Peruskoululaki ja asetukset ilmaisevat selvästi etä tavoiteena on yhteiskuntakelpoisuus, ”aktiivinen kansalaisuus”. Lisäksi ohjaavissa asiakirjoissa mainitaan että peruskoulun tehtävä on kasvattaa  ja opettaa. Järjestyksen täytyy  olla tämä. On kovin vaikeaa opettaa jos ei ole kasvatettu...

Meillä opettajillakin on välillä tapana  korostaa opettamista ja sen tärkeyttä. Ehkä näin on siksi, että sen tulokset ovat (näennäisen) helposti mitattavissa ja siten muiden arvioitavissa. Perusopetuksen osalta on vielä ongelmallista se, että meillä työskentelee eri koulutuksen saaneita opettajia. Luokanopettajat ovat kasvatustieteilijöitä, aineenopettajat oman aineensa asiantuntijoita. Tulokulma opetustyöhön voi olla hiukan eroava erilaisen koulutuksen takia.

Oletan että koulutuksen tarkoitus voidaan yleisimmillään ilmaista siten että koulutusjärjestelmän tarkoitus on siirtää sivistyksellinen ja kulttuurinen perintömme seuraavalle sukupolvelle. Tästä seuraa ainakin kaksi näkökulmaa yhteisöllisyteen.

Yksittäiset opettajat eivät ehkä ole nähneet tehtäväänsä ja sen toteuttamisen keinoja samana. Toteuttaakseen toivotvasti yhdessä sovittua perustehtävää tuloksellisesti opettajat tarvitsevat keskustelevan työyhteisön ja hyvät yhteydet koteihin ja koko yhteiskuntaan. Vaikka elämmekin hajautuvassa arvomaailmassa, tulee kasvattajilla olla riittävän luja, yhteinen pohja työlleen. Muuten ei oikeastaan ole mitään kasvatettavaa...

Kulttuurimme on ennennäkemättömän nopeassa muutoksessa. Mitä meillä on siirrettävänä sellaista, joka on kestävää tulevaisuudessa? Varmasti paljonkin, mutta asiaa tulee pohtia yhteisöllisesti. Kasvatustyössä mielestäni näkyy nopean kehityksen aiheuttamat ongelmat: Nuori sukupolvi tekee uutta kulttuuria, vanhempi sukupolvi seuraa tapahtumia ulkopuolelta. (Ilmiö alkaa näkyä siinäkin että väestö jakautuu ainakin kolmeen kulttuuriseen kerrokseen: nuoret, työikaiset ja ”seniorit”.) Yhteisöllisessä rakenteessa ja toimintakulttuurissa koulussa toimitaan vuorovaikutuksessa, jolloin uusi ja vanha sulautuvat myönteiseen prosessiin.

Kun tarkastellaan koulutuksen perustehtävää tästä näkökulmasta, niin erilaiset lukiolistat, Pisa-tutkimus yms selvitykset ovat hiukan masentavia. On toki ymmärrettävää, että koulutuksen toimintaa tulee arvioida osissa. Näitä osia on parasta lukea tärkeimmän tehtävän saavuttamiseksi.