Yhteisöllisyys ja koulun työympäristö
Keskustelin tunnetun arkkitehdin kanssa Sipoon kehittymisestä. Keskustelu ajautui julkiseen rakentamiseen ja kouluihin. Päivittelin sitä että koulujen nykyinen muotokieli ja materiaalit (betoni, teräs, lasi) eivät lisää viihtyisyyttä ja turvallisuutta. Arkkitehti oli hieman yllätyksekseni samaa mieltä: ”Niin, kyllä ihmiset tunnistavat rakennettuun ympäristöön sisältyvän viestin. Jos heitä ei toivoteta tervetulleeksi tai osallisiksi, he vastaavat samalla tavalla.” Meillä Sipoossakin on taas tänä kesänä seurattu julkisten tilojen pihoilla tapahtuvaa sotkemista ja ilkivaltaa. Täälläkin on monta rumaa koulua.
Miten yhteisölisyys ja koulujen fyysinen toimintaympäristö liittyvät toisiinsa? Mikäli yhteisöllisyys siis määritellään siten, että siinä joukko ihmisiä tiedostaa ja toteuttaa yhteistä tavoitetta, niin tätä tavoitetta olisi erittäin hyvä esittää myös konkreettisesti. Vieraaseen kouluun astuttaessa fyysinen ympäristö kertoo paljon. Usein tämä viesi vain katoaa tilassa arkityötään tekevien tietoisuudesta.
Jokaiseen kouluun olisi hyvä pyytää aika ajoin vieras tarkkailemaan sitä miltä koulutila tuntuu.
Asiaa voi purkaa osiinsa.
1. Ergonomia. Koulujen tuolit ja pöydät ovat usein huonoja.Mikäli aikuisten työpaikoissa laitettaisiin 25 ihmistä yhteen huoneeseen ja huonoihin työpisteisiin, paikalle kutsuttaisiin varmaan työsuojelu. Kuka voi valvoa koululaisten etuja? Väärät ja epämukavat asennot ja kalusteet ovat paitsi viesti, niin myös levottomuuden aiheuttaja.
2. Valaistus ja ilmanvaihto. Tarvinneeko kommentoida? Aika monillla on kokemuksia asiasta.
3. Koulun tilojen järjestely. Koulujen työtilat järjestetään usein kriteerinä helppo valvonta. Viihtyvyyden kannalta olisi tietysti hyvä hajoittaa kulkeminen ja luoda pieniä vapaita työtiloja.
4. Sitten on paljon pieniä asioita joilla yhteisöllisyyttä voi edistää pienelläkin budjetilla; pihojen istutukset, viherkasvit koulun tiloissa, kirjasto, värimaailma ja vaikka akvaariot, joilla voi lisätä koulutilojen kodinomaisuutta. Tässä kohdin monet voivat olla erikin mieltä. ”Täytyykö koulussa viihtyä?” Minusta täytyy.
Viihtyisä ja kodikas koulu vähentää jännitteitä, luo turvallisuutta ja parantaa siten oppimista ja vähentää järjestyshäiriöitäkin. Sillä kuka rikkoisi kotiaan? Ei kovin moni. Lisäksi täytyy muistaa, että lapset ja nuoret eivät ole koulussa vain töissä kuten siellä tryöskentelevät aikuiset. He ovat siellä elämässä elämäänsä ja kasvamassa (hyviksi ihmisiksi).
Mikäli koulu kasvatusyhteisönä haluaa toteuttaa yhteisöllisyyttä, niin on vaikeaa ajatella ettei huomioitaisi fyysistä ympäristöä. Vaikka lähtökohta olisi huonokin, niin aina voi tehdä paljon. Viesti on kuitenkin helposti luettava ja tärkeä. Vastuu siitä on aikuisilla, mutta lapset ja nuoret voi ottaa mukaan esimerkiksi oppilastoimikunnan avulla suunnittelemaan ja toteuttamaan meidän kivaa koulua.
Ihan hyvin voi aloittaa opettajainhuoneesta. Miltä siellä näyttää? Arvostammeko omaa työpaikkaamme? Olemmeko tuoneet sinne jotain viihtyisää, kaunista ja toisia ilahduttavaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti