Nykyään puhutaan paljon osallisuudesta tai osallistamisesta. Yhteisöllisyyden kannalta kyseessä on hyvin läheinen termi. Voi sanoa että ei ole toista ilman toista. Yksilö ei ole yhteisön jäsen ellei hänellä ole osallisuutta siihen.
Mitä osallisuudella yleensä tarkoitetaan? Minusta termillä haetaan nykyään osallistuvan kansalaisuuden tuntomerkkejä. Ymmärrämme yhä paremmin että yhteiskunnan ja yhteisöjen hyvinvointi syntyy siitä, että yksilöt eivät syrjäydy ja että kaikkien yhteisön jäsenten osaaminen ja läsnäolo on tärkeä. Haetaan positiivista summaa.
Varmaan tästä syystä peruskoulun (ja nähdäkseni kaiken koulutuksen) päätavoitteeksi on yhä vahvemmin nimetty kansalaiseksi kasvamiseen. Tässä yhteydessä käytetään juuri sanoja aktiivinen ja vastuuntuntoinen.
Osallisuus-käsite on minusta jollain tapaa suorittamiseen tai yhdessä tekemiseen liittyvä. Usein se käsitetään osuudeksi tai mahdollisuudeksi osallistua johonkin toimintaan, jolla on lopputulos. Osallistamisen tavoitteena on vastuun kautta kasvattaa ja tuoda vahvuutta sosiaalisiin rakenteisiin.
Ajattelen että yhteisöllisyys on hieman laajempi käsite. Esimerkiksi koulussa yhteisöllisyys tarkoittaa että koulu on kasvualusta kaikkien kasvulle. Yhteisöllisessä ajattelussa kaikki ovat jo lähtökohtaisesti osallisia. Yhteisöllisyys on vuorovaikutuskenttä. Yhteisössä on mahdollista tehdä virheitä. Yhteisö sietää yksittäisten jäsentensä laiminlyöntejä, epäsosiaalisuutta tai muita virheitä osallisuushankkeita paremmin yksinkertaisesti siksi, että yhteisöllisyys on elämää yhdessä. Korjausliikkeiden avulla yhteisöllinen tietoisuus ja osaaminen kasvavat myönteiseen suuntaan.
Nämä molemmat kansalaisuuteen tai ryhmän jäsenyyteen liittyvät termit ovat sukua toisilleen. Ne kuvaavat tai sisältävät enemmän arvoja kuin konkreettisia tekoja. Koulujen alkamisen jo lähestyessä muistutan itselleni että tekojen, toiminnan mielekäs ja pitkäkestoinen tavoitteellisuus nousee vain arvojen tunnistamisen kautta.
ps. Kun tässä selitän sanoja, niin nykyään se on avaamista. On hauskaa seurata kuinka kieli sopeutuu. Selittää-ilmaisu alkoi olla negatiivissävytteinen varmaan esimerkiksi urheilijoiden kootuista ”mitään en ole ottanut” lausunnoista. Avata-sana on positiivinen. Kun avaan oven tai kesäisen siiderin niin tapahtuu jotain myönteistä (yleensä). Silti minusta avataan nykyisin liian monia asioita. Välillä voisi ihan hyvin myös selittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti