Toisenlainen tukitoiminta

Edellinen blokkaus käsitteli hienoista epäilystäni siitä, että oppivelvollisuusiän nostaminen vuodella olisi tuloksellinen nuorten syrjäytymisen ehkäisykeino. Eipä mennyt montaa päivää kun mm. Hesari julkaisi uutisen  Helsingin diakonissalaitoksen Vamos-ohjelman vaikutuksen kyselytutkimuksesta. Kyselyyn vastasi 120 ohjelmassa olevaa 16-30 vuotiasta nuorta.

Lainaan muutamaa kohtaa:

- Vamoksen työntekijöiden havaintojen mukaan merkittävä osa peruskoulun suorittaneista Vamos-nuorista on saanut peruskoulun päättötodistuksen erityisesti toisen asteen opintojen ja työelämän näkökulmasta puutteellisilla taidoilla.

Pelkästään opiskelupaikan löytyminen ei täten ole riittävä ratkaisu heidän koulutuksellisiin puutteisiinsa. Monen toimintakyky tarvitsee merkittävää vahvistumista, jotta kestävä kiinnittyminen opiskeluun onnistuisi.

 

Kiinnostavaa luettavaa. Äkkiä lukemalla tästä voisi ajatella, että oppivelvollisuuden lisävuosi voisi olla hyvä ratkaisu sille, että armovitosilla ei enää laiteta oppilaita kouluista maailmalle, liian heikoin eväin. Mutta tuo kohta ... erityisesti toisen asteen ja työelämän näkökulmasta puutteellisilla taidoilla.

Peruskouluun tarvitaan myös asennemuutosta ja pedagogisia uudistuksia. Jos mahdollinen lisävuosi käytettäisiin entisten opintojen kertaamiseen, entisellä tavalla, niin lopputulos lienee sama?

- Jokainen nuori saa oman työntekijän, jonka keskeinen työtehtävä on nuoreen tutustuminen. Luottamuksen rakentumiseen on käytettävä aikaa ja toiminnan rakenteiden on tehtävä

se mahdolliseksi.

Vamoksen työntekijät kokevat, että Vamoksen vaikuttavuus perustuu työotteeseen, joustaviin siirtymiin Vamos-palvelujen välillä sekä toimiviin yhteistyöverkostoihin.

Nuoriin onnistutaan luomaan luottamuksellinen ja vuorovaikutuksellinen suhde, joka valtaasetelman sijaan nojaa nuoren vapaaehtoisuuteen.

Vamoksen työntekijät etsivät yhdessä nuorten kanssa heille sopivia palveluja ja varmistavat että nuoret niitä käyttävät ja niistä hyötyvät. Tutkimukset ovat osoittaneet, että auttamispalveluissa kohtaamisen tapa on menetelmiäkin tärkeämpää. Vamoksen nuoret ovat ovat heitä haastateltaessa kertoneet, että välitetyksi tulemisen tunne on ollut avainasemassa luottamuksen rakentumisessa ja positiivisen muutoksen käynnistymisessä.

Pitkähkö lainaus, mutta riemukasta luettavaa! Puhutaan luottamussuhteen rakentamisesta ja nuoren elämismaailman tuntemista.  Jokainen saa oman työtekijän. Valta-aseman sijaan vapaaehtoisuus. Varmistetaan palveluiden käyttö ja hyödyllisyys. Toiminnan rakenteiden on tehtävä asiat mahdolliseksi. -Olen niiin samaa mieltä.Tämä on mahdollista vain henkilökohtaisella tavalla ja siinä on haastetta.

Aivan samoin ei välttämättä voida toimia koulun keinoin, ymmärrän. Olkoon tämä esimerkki siitä miten syrjäytymistä voidaan torjua personoimalla palveluja. Jokaisella on omat esteensä unelmiensa toetutumiselle. On luotava uskoa ja autettava rinnalla. Samoja periaatteita voidaan kuitenkin koulussakin noudattaa ja usein yritys onkin hyvä.

 Kohtaamisen tapa on tärkeintä, se on oikeastaan lohdullinen asia muistaa taloudellisesti tiukkana aikana. Kyse on asiasta joka ei nimittäin maksa mitään.