sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Korjausliike, opettajan ystävä

Olin jokin aika sitten tilaisuudessa, jossa tehtiin harjoitus ammattiminän rakentamiseksi.

Tehtävänä oli muistella onnistumisen elämys ja kertoa se parille. Opettajille, kuten muillekaan suomalaisille ei muuten ole aina helppoa onnistua, saati kertoa siitä. Jokuhan voi luulla että ylpeillään...

Joka tapauksessa kerroin taas korjausliikkeestä, joka oli minulle hyödyllinen elämys monella tapaa.

Olin rakentanut kesällä uuden tietokoneluokan koulullemme joskus 90-luvun puolivälissä ja käytin sitä oppilaitteni kanssa innolla ja vähän ylpeänäkin. Pian kumminkin tunnit alkoivat tökkimään. Oppilaat olivat niin uppoutuneita koneisin ja tekemisiinsä, että tvt-luokassa oli todella vaikea antaa yleisiä ohjeita, saada oppilaiden huomion ja ylipäätään opettaa sanan perinteisessä mielessä. Oppilaat olivat mielestäni vaikeasti tavoitettavissa, ehkä jopa levottomia.

Ennen kuin aloin etsimään lisää syitä oppilaistani, sain jostain idean! Voi olla että se syntyi jonkun ammatillisen keskustelun yhteydessä. Oivalsin, että ohjeet kannattaa antaa ennen tvt-luokkaan menoa ja vielä niin että työskentelyä ei tarvitse enää keskeyttää kaikilta ainakaan.
Lisäksi löysin näkökulman että tvt-luokka on oppilaiden työtilaa, jossa minä en saisi häiritä tarpeettomasti työntekoa. Otin käyttöön muun muassa tavan, että kävin ohjaavia keskusteluja tvt-luokan ulkopuolella.

Muutin omaa työtapaani uudenlaisen oppimisympäristön ehdoilla. Korjausliike oli oivalluksenomainen ja sen seurauksena koko tvt-pedagogia alkoi avautumaan.

Oman toiminnan korjaaminen on useinkin hankalaa silloin kun toiminta on käynnissä ja itse on keskiössä. On hyvin yksinkertainen, mutta opettajan hommiin pätevä totuus, että itseä voi muuttaa helpommin kuin muita. Minäkin sorruin ensin aivan väärään päätelmään. Oppilaiden innostus häiritsi omaa toimintaani, enkä ymmärtänyt järjestää oppimistilannetta järkevästi. Oppilaat eivät ole vääränlaisia jos opettajan pyrkimykset ja suunnitelmat eivät toteudu. Opettaja on se jolla on koulutusta ja näkemystä nähdä korjausliikkeiden tarve ja toteuttaa ne. Tavoitteeksi voi ottaa vaikka korjausliikkeen kerran kuussa.

Koulussa olisi hauska pitää korjausliikekahvilaa silloin tällöin. Siellä voisi yhdessä käsitellä kysymystä: Mitä itse kukin voi tehdä toisin ja mahdollisesti paremmin?

Ei kommentteja: