Mihin opettajia tarvitaan?

Luin kiintoisan uutisen : Opettajat korvataan tietokoneilla (Tivi)  Applen perustajiin lukeutuva Steve Wozniak maalailee tulevaisuutta, jossa jokaisella lapsella on henkilökohtainen opettava (ja oppiva) tietokone. Nykyisenlaiset tietokoneet eivät Wozniakia vakuuta.

Voi olla hyvinkin että jotain yllämainitun kaltaista koulutuksessa tapahtuu, eikä siihen mene kymmeniä vuosiakaan, mutta.

Olen täällä aikaisemminkin hiukan marissut, että asiantuntijuutta ei mediassa aina tunnisteta. Se että ihminen on tunnettu ja menestynyt hyvin omalla alallaan ei tarkoita sitä että ymmärtää kaikkea hyvin.  Wozniakin visio koskee vanhaa opetusta, jossa opettaminen ymmärrettiin kapeasti, eikä opetettavaakaan ollut kovin paljon. Jos opetetaan muistamaan ja toistamaan asioita, ollaan opetuksen yksinkertaisimpien ilmiöiden äärellä. Näinhän toimivat koulumestarien koulut Suomessa sata vuotta sitten. (Hiukan siitä ajasta on edelleen koulujen kulttuurissa elävänä läsnä.) Hyvä muisti ja/tai sitkeä uurastus toivat usein viisaan maineen.

Informaatioyhteiskunta ja digiaika edellyttävät nyt monenlaista osaamista ja osaamisen jatkuvaa päivitystä. On varmaa että olemme siirtymässä aikaan, jossa osa muistikapasiteetistamme ja yksinkertaiset loogiset toiminnat ulkoistetaan, vaikkapa henkilökohtaiselle koneavustajalle. Sellainen avustaja ei hermostu ja on aina palveluksessa. Esimerkiksi, olemmehan juuri astumassa aikaan, jossa autot ajavat itsestään.

Uusi oppiminen on käsite, jossa otetaan huomioon oppimisen sosiaalinen ja emotionaalinen ulottuvuus. Kärjistäen voidaan sanoa, että koulumestareiden kouluissa ei erikseen motivoitu tai mietitty opetettavan ryhmän tilaa. Nyt on opittava oppimaan koko elämän ajan, opittava jakamaan ja verkottumaan, on opittava olemaan aktiivinen tietoyhteiskunnan  jäsen muuttuvassa ja ennakoimattomassa ympäristössä. On opittava paljon ja erilaisia asioita kuin ennen. Tiedämme jo että ihminen oppii paremmin vuorovaikutuksessa (jonka kone voi kylläkin korvata yllättävän pitkälle). Yhteinen tavoite ja siinä yhteistyössä edistyminen tuottavat mielihyvää eli motivoi ja syventää oppimista. Ryhmä voi parhaimmillaan olla enemmän kuin osiensa summa.

Lopulta useimmat meistä tarvitsevat myös oppimiseen viiteryhmän, johon peilata osaamistaan ja identiteettiään laajemminkin. Luulenpa, ja toivonkin, että koneet eivät kelpaa meille siihen tarkoitukseen, ainakaan tämän hetken näkymillä.

Uusi Opetussuunnitelma 2014 tarttuu juuri uuteen oppimiseen. Sen pedagoginen lähtökohta on oppilas aktiivisena toimijana. Opettaa-sana on lähes häivytetty ja tilalle on tullut käsite ohjata. Tähän ovat ehtineet jo monet  hermostua. Olen minäkin tavannut kollegoja, joiden mielestä "Opettaja opettaa ja oppilaat oppivat."  Minusta oppimaan ohjaaminen on hieno ja vaativampi tehtävä kuin opettaminen sen suppeassa merkityksessä. Tehtävä on myös entistä vaikeampi ja vaati monilta mukavuusalueelta poistumisen. Opettajat ovat menneisyydessä uudistaneet kulttuuria ja vahvistaneet sivistystä. Päästäksemme nyt samaan on opettajien uudistettava käsitystä opettamisesta ja otettava uusi, entistäkin vaativampi asiantuntijarooli. Muutoin on vaarana että vahvistamme menneisyyttä.
Opettajia tullaan kyllä tarvitsemaan, mutta yhä laajemmassa ja uudistuvassa työn kuvassa.

Maailman hienoin työ!