tiistai 1. syyskuuta 2015

Poikia ei kiinnosta

Lainaus:
"Jonne Kaunisto hymyilee. Hän sanoo pitävänsä koulusta täällä  enemmän kuin Suomessa. Piilaaksossa kun on ok olla innoissaan matematiikasta, ohjelmoinnista tai vaikka astrofysiikasta."Täällä saa olla just sellainen nörtti kuin haluaa", Jonne Kaunisto sanoo." (HS 31.82015) Näin Amerikassa, saa olla innostunut opiskelusta, vaikka on poika!
Toinen uutinen: 
Tytöt valtasivat huippulukiot  Tämä uutinen ei ole oikeastaan uutinen, vaan kehityskuvaus, joka on jatkunut jo hyvin pitkään. Peruskoulussa pojat saavat huonompia numeroita ja keskiarvoja ja tytöt pääsevät haluttuihin jatko-opintopaikkoihin poikien nenän edestä. Varsinkin suositut lukiot tyttöistyvät edelleen. Näin ainakin koko 2000-luvun. Voiko tämä olla ok?
Pahinta on, että kehitys voi edelleen jatkua, itseään toteuttavan trendinä. Viittaan alkuun. Mainiossa kirjassaan Apina pulpetissa tutkijat Hoikkala  ja Paju osoittivat, että etenkin poikien kulttuurissa ei nykyisin edes "kuulu" olla kiinnostuneita koulusta, muuten voi joutua kaveripiiristä ulkopuolelle. Aika karmeaa. Jo pitempään ovat motivaatiomittarit osoittaneet alaspainuvaa käyrää ja näyttää siltä, että etenkin pojat ovat opiskeluissaan usein motivaatiosidonnaisia, syystä tai toisesta. Syitä on vaikea tietää, ehkäpä pojat kehittyvät sen verran hitaammin, että elämänhallintataidot eivät peruskoulun aikana riitä. Heillä ei ole käsitystä siitä, että koulu on heitä ja heidän tulevaisuuttaan varten. Vaikka ei huvittaisi, niin omaa elämää koulussa rakennetaan. Onneksi moni poika ottaa kiinni sitten myöhemmin, mutta tie voi olla pitkä, jos jatko-opintopaikat menivät ohi.
Olen kuullut mainittavan että eihän tämä voi olla ongelma, kun ei se ollut silloinkaan, kun tyttöjen oli vaikea päästä opiskelemaan. Ei voi olla peruste. Menneet vääryydet eivät anna oikeutta tämän ajan vääryyksille, tietenkään. On harmi että moni lahjakas poika menettää innon opiskella, eikä ehkä löydä omaa vahvuuttaan toimia työelämässä.
Selityksiä ilmiölle voidaan hakea minusta juuri sukupuolten kehitysvauhdin erilaisuudesta. Peruskoulun alku on jo aivan epäreilu ja tytöt ovat keskimäärin valmiimpia kouluun, ainakin sellaiseen kouluun kun meillä yleensä on. Voi olla, että kotikasvatuskin on nykyään sellaista, että poikien vastuuntunto ja ahkeruus eivät kehity toivottavalla tavalla. 
Mutta keskeistä on, että oppilaita ei voi vaihtaa toisenlaisiin. Jos pojat eivät nykykoulussa pärjää, niin koulun pitää tulla vastaan- mikäli asiaan halutaan korjaus. Muutoksen tulee olla jotain muuta kuin tukitoimien lisääminen, pojathan käyttävät jo nyt erityisopetusresurssita valtaosan. Uusi Opetussuunnitelman perusteet 2016 perustuu siihen oppimiskäsitykseen, että oppilas on aktiivinen toimija. Oma kokemukseni on, että pojat hyötyvät toiminnallisesta ja osallistavasta opetuksesta tai sanotaanko nyt uudesta oppimisesta, johon kuuluu myös opetuksen digitalisointi. Olisi todella hyvä jos kouluissa työyhteisö yhdessä lukee uuden opsin ja päättää millaisia pedaogisia muutoksia koko koulun toimintakulttuuri kaipaa, jotta poikien ja miksei tyttöjenkin kiinnostus oppimiseen pidetään korkealla. Ei tämä mene itsellään ohi. Melkein maailman paraskin koulujärjestelmä tarvitsee säätöä.

Ei kommentteja: