Mediassa on näkynyt ihmettelyä siitä, että Pisa-vertailun analyyseissä olemme saaneet entistä huonompia tuloksia. Somessa ovat ainakin opettajat olleet hereillä ja syitä etsitään, mieluiten koulun ulkopuolelta. Ehkäpä syitä löytyy kaikkialta.
Uutinen on jostain syystä tullut esiin eilen Hesarissa: Raportti paljastaa Suomen Pisa-pudotuksen, vaikka artikkelissa viitataankin jo viime marraskuussa julkaistuun Education at a Glance 2015 -julkaisuun.
Sinänsä artikkelissa esiin nostetut asiat ovat jo tiedossa. Suomen maine maailman parhaan koulutusmaana on perustunut siihen, että meillä ei jätetä ketään, tai ainakin koulupudokkaita on ollut hyvin vähän. Lisäksi peruskoulu tarjoaa tasalaatuista opetusta koko maassa. Tähän on tullut muutosta.
Koulutulostemme heikkeneminen on mutkikasta aikaamme ja yhteiskuntaa peilaava tulos. Yhtä syytä ei tietenkään ole. Sitäpaitsi koulutusjärjestelmämme on edelleen maailman parhaita.
Otan esiin omasta mielestäni uskottavia syitä aiempaa heikompiin tuloksiin.
Pisa12-ensituloksia kertoi jo kaiken tarvittavan. Uudet analyysit vain jatkavat samaa suuntausta. Oppilaiden motivaatio ja koulun merkittävyys ovat edelleen laskussa ja merkkejä perusopetuksen tasalaatuisuuden murenemisesta on etenevästi näkyvissä. Korjausliikkeitä on jo tehty ja tehdään, mutta suunnan muuttaminen tulee olemaan vaikeaa.
Motivaatio. Suomalainen koulutusjärjestelmä on osoittautunut hyvinkin konservatiiviseksi. Opettajien autonominen asema tuottaa nähtävästi opettajakeskeistä ja ja opettajien yksin työskentelyn toimintakulttuuria. Yhteinen kehittäminen on vaikeaa. Oppilaat eivät koe enää koulua parhaana tietolähteenään ja heillä on odotuksia oppimisensa omistamiseen ja aktiviisempaan toimintaan. Uusi ops tulee juuri sopivasti.
Opetuksen tasalaatuisuus. Meilläkin on käynnissä alueellinen eriarvoistuminen. Tämä ilmiö on vaivannut jo pitkään tasavertaisuuden mallinaapuriamme, Ruotsia. Väestö vaeltaa kasvukeskuksiin ja heikentyviin kuntiin jäävillä on heikko motivaatio opiskella. Kouluilla on myöskin vähenevät resurssit. Kasvukeskuksissa jatkuu voimistuen alueellinen eriarvoistuminen, josssa syntyy ns parempia ja halutumpia asuma-alueita. Koulut seuraavat perässä. Pisa-tulokset osoittivat myös että maahanmuuttajien kotouttaminen ei ole onnistunut kovin hyvin kouluissakaan, Tulemme väistämättä koulutuksen säästötoimiin. Niillä on varmasti kielteistä vaikutusta. Eriarvoisuutta vodaan torjua vain kohdistetulla lisäpanostuksella, johon ei tunnu olevan edes halua.
Digitalisaatio eli tvt. Olen usein törmännyt myös väitteisiin, että digitalisaatio on pilipalisaatiota ja pilaa oppimisen. Kun Suomessa on jo pitkään ollut eurooppalaistain erittäin vähän oppilaiden digilaitteiden käyttöä opetuksessa, niin luulisin asian olevan päinvastoin. Tarvitsemme koulutuksen päivitystä uusien oppimisvälineiden aikaan. Silloin voimme hyödyntää paremmin koululaistemme uusia oppimisen taitoja. Paluuta menneisyyteen ei ole kuin elokuvissa.
Muilla menee paremmin. Voi olla myös niin, että monet maat ovat aloittaneet Pisan ja muiden vertailujen tiedon valossa koulutukseen satsaamisen. Ehkäpä tässä käy kuin Suomen menestykselle pitkän matkan juoksussa. Parjäsimme hyvin kun vain harvoissa maissa harjoiteltiin ja ymmärrettiin valmennuksen salat.
Kouluverkon muutos. Tämä saattaa olla ihan omaa ajatteluani. Onko meillä tutkittua tietoa siitä miten nopeasti muuttunut kouluverkkomme vaikuttaa tuloksiin? Ainakin arvostetut professorimme Jouni Välijärvi ja Liisa Keltikangas-Järvinen ovat molemmat tahoillaan ilmaisseet huolta koulujen koon kasvusta. Meillähän on lopetettu valtavasti pieniä kouluja ja rakennettu suuria, kustannussyistä. Mitään näyttöä suurten koulujen paremmuudesta oppimispaikkoina ei ole, pikemminkin päinvastoin.
Suurissa kouluissa on yleensä myös suuria opetusryhmiä. Kun yhä suurempia kouluja rakennetaan, ei kukaan tiedä miten ne vaikuttavat kouluviihtyvyyteen, turvallisuuteen ja oppimistuloksiin. Useat tutkimukset viittaavat että 200-500 olisi koululle hyvä maksimikoko.
Ja onhan tässä varmaan kyse myös supisuomalaisesta ilmiöstä. Olihan se aluksi melkein kiusallista olla maailman huippumaa koulutuksen saralla. Nyt kun ollaan vain yksi parhaiden joukosta onkin melkein paniikki. Ihan tolkun ihmisten koulu meillä edelleen on. Samat haasteet on kaikilla valtioilla edessä koulutuksen yhä keskeisemmän roolin kanssa.
Eikö ihmiskunta enää viisastu? Loppukevennyksenä voin todeta, että tutkimukset kertovat suomalaisten älykkyyden nousun loppuneen vuoteen 1997 Mitähän siitä seuraa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti