On se aika kouluvuodesta, jolloin kai arviointi on suoritettu ja opettajat alkavat vähitellen ajatella lomaansa. Kevätlukukauden arvioinnista muodostuu usein lukuvuoden suurin urakka.
Itselleni numeroarviointi oli, mitä enemmän kokemusta kertyi, aina vain hankalampaa. Joskus 90-luvulla, kun sanallisia arviointeja vielä ihan oikeasti kirjoitettiin, tuntui, että nyt voin antaa kaikille kannustavaa palautetta. Vaikka ymmärrän hyvin niitä, joille kannustavien ja arviointia sisältävien lauseiden keksiminen oli yhtä tuskaa. Silti siirtyminen valmiiden lauseiden raksittamiseen oli minusta hiukan häpeällinen luovutus. Hommaan olisi tarvittu kunnon koulutusta, sillä eivät kaikki rakasta kirjoittamista, opettajatkaan.
Numeroiden anto on jotenkin neutraalimpaa, perinteistä ja ymmärrettävää, näin se varmaankin koetaan. Koulun kasvatustehtävän kannalta se on vain niin huono työkalu. Huonot arvosanat kasaantuvat. Vuodesta toiseen joillekkin oppilaille kerrotaan, että he eivät osaa tai menesty. Olihan minullakin kouluaikana parhaimmillaan neljä nelosta todistuksessa. Paitsi siinä lempiaineessani, historiassa, josta taisi olla aina kiitettävä. Toteutin sisäisen motivaation ja sitä arvioivan numeroarvostelun yhtälöä.
Ja sitten on nämä taito- ja taideaineet. Kirjoitin aikoinaan eräänä keväänä liikunnan arviointiin tympääntyneenä silloiselle Opetushallituksen pääjohtajalle Kirsti Lindroosille ihmettelevän viestin liikunnan arvioinnin mielekkyydestä. Kysyin miten numeroarviointi edistää koululiikunnan tavoitteita eli elinikäiseen liikkumiseen kannustamiseen. Ne jotka tarvitsevat eniten motivaatota liikuntaan, saavat huonoimmat numerot. Liikunnassakin pitäisi kaikki numerot olla käytössä. Epäilen että esimerkiksi kuutonen liikunnassa ei yleensä motivoi aloittamaan lomalla vaikkapa lenkkeilyä. En muuten saanut vastausta, enkä oikeastaan ihmettele.
Mutta, kaikki opettajat tietävät että kehityskeskustelut ovat oiva tapa kannustaa ja osoittaa oppijalle hänen vahvuuksiaan, joilla koulua kuitenkin parhaiten käydään. Olen monta kertaa todistuksia jakaessani muistuttanut, että elämässä on paljon muitakin osaamisalueita, kuin ne, joita koulussa mitataan. Usein vaikkapa käytännöllisesti lahjakkaat eivät saa vahvuusalueestaan bonuksia koulussa.
Itselleni toimi parhaiten se, että annoin todistuksia kahden kesken kehityskeskustelun aikana. Väliarvioinnissa ihan sallittu tapa. Lukuvuositodistuksen pyysin oppilaita täyttämään itse ja sitä voitiin yhdessä tutkia ennen oikeiden todistusten antoa. Ihmeen hyvin ne numerot osuivat eri-ikaisillä oikeaan. Kun oppijalle on realistinen kuva omasta työstään, voi arviointi ohjata paremmin tavoitteiden asetteluun. Oman tavoitetason asettelu on kumminkin keskeisiä itseohjautuvan oppimisen rakennuspaloja.
Entäpäs jälleen lukioiden paremmuuslistat? Mediassa nimetään silmää räpäyttämättä "parhaat" lukiot kirjoitustulosten mukaan. Ne listat kertovat kumminkin eniten siitä, mihin lukioihin on saatu tarkasti karsittu opiskelijajoukko. Opetuksen tasoa ei niistä juurikaan voi päätellä. Sen merkitystä lukiovaiheen tuloksiin on kait muutenkin aika hankalaa osoittaa. Eihän lukiossakaan voi olla päätavoite hyvissä arvosanoissa, vaan niiden jälkeisissä tapahtumissa, elämässä. Kallion lukion rehtori Helena Helenius-Lamminparras sanoi radiossa hyvin, että parhaiten lukion (ja minusta koulun yleenäskin) onnistumista voitaisin mitata vaikka sillä,että missä oppilaat ovat viiden vuoden päästä. Lisäisin tähän että siihen voisi liittää opiskelijoiden arvioinnin siitä, että mitä he ovat koulustaan saaneet.
Laitetaan tähän linkki STT:n tekemään "oikeaan" listaan, lukioista, jossa lähtötasoa huomioidaan. Ehkäpä lista jossa opettajien työ oikeasti näkyy?
Kun aikoinaan valmistuin pitkän koulutien jälkeen juuri Kallion silloisesta yhteiskoulusta (ihan hyvin arvosanoin) niin tunsin jo silloin että minua oli arvostettu ja tuettu koulun taholta, vaikka olin laiska tekemään koulutöitä. Oli tärkeää (ja on edelleen) tunne siitä että opettajat näkivät ihmisen minussa.
Siitä kokemuksesta tuli oman opettajauran tärkeä johtotähti. Vaikka ei voi kaikille antaa hyviä arvosanoja, niin kaikille oppilailleen voi yrittää välittää viestiä, että he ovat arvokkaita sellaisena kuin ovat.
Kouluväelle toivon taas ihanaa kesää!
Ja muille myös :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti