Erittäin hyvä, ellei täydellinen koulu !

Viime viikolla Liisa- vaimoni tuli innoissaan kotiin Viherkallion koulusta. Rehtori Mikko oli esitellyt koulua. Katselimme kotona yhdessä Liisan ottamia kuvia (vapaapäivästä johtuen paikalla ei harmi kyllä ollut oppilaita) ja keskustelimme vierailusta. Totesimme, että Suomessa on varmaan monia kouluja, jotka vastaavat omaa käsitystämme yhteisöllisestä, oppivasta koulusta -siis meidän ihannekuvaamme. Viherkallio on eräs sellainen.
Tuli tunne, että juuri tästä olemme jo kymmenen vuotta kirjoittaneet, Joko on aika kypsä siihen että yhteisöllisen oppimisen idea toteutuu yleisemmin? Ehkä uusi opsikin auttaa.

Kun kuva puhuu paljon (kamera on kynä) , laitan muutaman kuvan kommentteineen

Vuorovaikutussopimukset. Tärkeä asia. Kun yhteisöä ja yhteisöllisyyttä rakennetaan isoon ryhmään, niin monista asioista pitää sopia ja sopimuksia tulee valvoa. Usein kouluissa sovitaan asioita, joista kaikki eivät sitten tiedä, ne unohtuvat tai koko yhteisö ei lähdekään toteuttamaan niitä. Kun halutaan pysyvää muutosta, niin tavotteiden pitää olla kaikkien nähtävissä joka päivä, jotta voidaan arvioida miten onnistutaan. Kun vuorovaikutussopimukset ovat jatkuvasti silmien edessä, niin ne saattavat hyvinkin muuttua todeksi arjessa, toimintakulttuurin osaksi. Vuorovaikutussopimusten avulla kaikki voidaan saada yhteiseen prosessiin, tukemaan koulun kasvua ja sisäistä yhtenäisyyttä.

Oppimisympäristöt. Olen  kouluissa vieraillessani            

havainnut, että tavoitteena oleva oppimiskäsitys ja ainakin toteutuva opetuskäsitys näkyy opetustilojen järjestelynä (joskus jopa niiden järjestäytymättömyydestä). Kun oppimistilat näyttävät tältä, ei niissä oikein voi elättää vanhaa opettajakeskeistä ns, frontaaliopetusta. Järjestämällä opetustilat uudella tavalla koulun johto voi muuttaa pedagogiaa ja ohjata sen kehittymistä. Viihtyisyys tuo myös oppimiseen iloa. Viihtyiset tilat tuntuvat omilta oppilaistakin. Samassa yhteydessä voidaan päättää koulun tilojen kokonaisvaltainen käyttö. Tarvitaanko suljettuja tiloja? Mistä "löydetään" uusia opetustiloja? Kaikkialla voi oppia. Ja uusi ops tykkää.

Erityisen hauska luova ratkaisu oli ruokala ja sen käyttö. Ruokailu on järjestetty joustavasti, jatkuvan ruokailun periaateella, jolloin luokat voivat ruokaille, milloin heillä on nälkä. Oppilaat syövät valitsemassaan paikassa, valitsemassaan seurassa, ihan kuin "oikeassa" elämässä. Miksiköhän kouluissa yleensä ruokaillaan tiukoissa vuoroissa?  Uudistuvat opetusmenetelmät sallivat kyllä joustavan ajankäytön.

Ruokalan yhteydessä toimi myös kirjasto ja käsityön opetus. 

Kun rakennetaan yhteisöllistä koulua ja pedagogiaa, niin se tarkoittaa, että oppilaat ja heidän vanhempansa osallistetaan vahvasti toimijoiksi omaan kouluunsa. Vieläkin käy kouluissa helposti niin, että koulun toimintaa suunnitellaan oppilailta suljetuissa tiloissa, aikoina jolloin he eivät edes ole koulussa. Vanhemmat kutsutaan kouluun kerran pari vuodessa, iltaisin, jolloin koulun toiminta ei näy. Kun koulu syksyllä alkaa on kaikki suunniteltu valmiiksi. Koulu on kuitenkin oppilaita varten. Vaikka osaava ammattihenkilöstö on vastuussa koulun suunnittelusta, niin yhteinen ja avoin suunnittelu sitouttaa. Koulun henkilöstön on hyvä muistaa perustehtävänsä, sen että he tekevät töitä kuntalaisille, auttavat koteja kasvattamaan ja oppilaita oppimaan elämässä tarvittavia taitoja. Yhteistyötä tarvitaan. 

Viherkalliossa oppilaat olivat muun muassa koonneet kaappeja, koristelleet vessat ja osallistuivat siivoukseen. Näillä aivan yksinkertaislla, mutta konkreettisilla toimilla heille voi kehittyä tunne omasta koulusta, koulu on meidän eikä vain opettajien. Hieno toteutus tuntui olevan myös käytössä oleva luottamuksen kehä. Siinä oppilas arvioi ja häntä arvioidaan siinä, miten hän voi koulussa ottaa vapauksia ja oikeuksia käyttöönsä, sen mukaan kun hän niihin liittyvää vastuuta osaa kantaa.  

Tämmöistä lisää!